Siitepölyä

Hiljaista silloin....kun Emäntä ei JAKSA puhua. Siis silloin ON hiljaista. Kattoo Isäntä ja koira ihmeissään. ja tuumaavat yhteistuumin, että niin se on naisen mieli ailahtelevaista.

Tuli henkinen väsy, juuri kun sai pihan ja verannan jotenkin kivaksi kesää odottamaan, vihreäksi ja raikkaaksi, niin yksi päivä ja KAIKKI on peittynyt keltaisen puuteripölyn alle ja kaikki on kamalan näköistä. Juuri kun nenä on auennut koivun siitepölyltä, niin ilmastoinnin suodattimet täyttyy männyn pölystä. Ja ikkunalaudat ja joka paikka loistaa keltaisena. Mihinkään ei tee mieli istua. Suorastaan masentavan näköistä. Painajaisia näen jo siitepölystä. Sadetta tässä oottelen.

Ja kuinka olen odottanutkaan kesää, mutta en tippaakaan siihen liittyvää työtä. Ruohokin taas rehottaa, ihan kuin ei olisi koskaan nurmenleikkuria nähnytkään. Puutarhan hoito...täysin turhaa. Vaikka kokemuksesta tiedän, että juhannuksena helpottaa. Siis tämä kauhea kasvu ja pölytys. Mutta juuri kun on saanut kukkaperannat kukoistamaan, tulee ensimmäiset yöpakkaset..... Siis täytyy olla kyllä aika positiivinen , kuka ei siinä kohtaa masennu. Tai nuori ja kesähormoonit kohillaan tai tosi vanha, niin näkee kaiken taas hyvin merkittävänä. Minä kun en näe muuta kun ihan silmissä näkyvän ruohon kasvamisen. Parempi olla lannoittamatta, että edes vähän hidastaa tahtia.

Minulle riittäisi kyllä jo ihan pelkkä parveke. Jossa olisi tunnelmaa ja hiukan vihreää. Ja työtä juuri sen verran, että kun sen tekisi, niin ei varmaan väsyisi. Virkeänä on paljon mukavampi ihailla....kesää.

Parveketta odotellessa.               >>>>Ranskalaisella parvekkeella

                                          

Onnenpäivä

Tänään oli hernekeittopäivä ja avattiin Isännän kanssa lauantain kunniaksi oikein se "Reilusti lihaisampi" versio. Kauan kyllä sai lusikoida, ennen kuin lautasen pohjalta lusikkaan osui yksi pikkuruinen lihanpala. Totuuden mukaisempi mainos purkin kyljessä olisi kyllä varmaankin ollut "saattaa sisältää pieniä määriä lihaa".  

NO, vauhtiin onneksi silläkin päästiin ja ajeltiin kaupungille päin. Matkalla merkkasin, että oli näköjään suunnituskisat saarellamme ja huomasin myös uuden ilmoitustaulun, jonka varmaan oli täytynyt siihen kolmen tien risteykseen pystyttää joku autoton kaupungin työntekijä. Koska jos siitä taulusta jotain meinaa lukea, pitää auto pysäyttää siihen keskelle risteystä ja toisesta suunnasta tulevan auton ajaa järveen ja yhden suojatietä kävelevien yli, jos meinaa pystyä autoa ajaessa sitä taulua lukemaan. Suorastaan hengenvaarallinen ja omituinen ilmoitustaulun paikka. Ajattelin, että pyörämiehen tai jalkamiehen idea sen täytyy olla.

Tehtiin sitten lauantai-cruisinki Palokan kautta Muurameen. Ja matkaan tarttui mm. Barcelona-auton istuinpäälliset Emännän autoon . No, nehän voi olla oikein pirteät siellä. Onhan minulla olemassa niihin sopiva niskatyynykin hattuhyllylle. Ei saa kangistua yksitoikkoisuuteen...tässäkään iässä.

Olen tässä ollut jo pidemmän aikaa ompelukoneeni kanssa evakossa omassa kodissani. Aina kun olen sille löytänyt jonkun sopivan nurkkauksen, ja asettunut sinne ihastuksissani ompelemaan, niin juuri se nurkkaus on tarvittukin yht'äkkiä johonkin muuhun käyttöön (musavehkeitä, musiikinkuuntelua, yms...musiikkiin viittaavaa). Ja minä tietysti yleisen edun nimissä olen ottanut ompelukoneen kainaloon ja aatellut, että miehillä pitää olla tekemistä, etteivät pyöri jaloissa kitisemässä.

Ihmettelin kyllä tässä kerran Isännälle, että on se kumma, että vaikka on omakotitalo, niin siitä ei löydy pientä kolosta Emännän ompelupöydälle.


No, mutta tänään oli se päivä kun sekin päivä nähtiin että ompelunurkka löytyi ja nyt meinataan Repen kanssa pitää tästä nurkasta visusti kiinni. Vallankin kun nurkkaus tuntuu hyvin kotoisalta ja Feng Shuit on kohdillaan.

Repellä onkin nyt kaksi koirankoppia sisällä, toinen on Isännän kirjoituspöydän alla ja toinen minun ompelupöydän alla. Kyllä Repukan nyt kelpaa.

KESÄ !

 

Kun meinaa jo harmittaa semmonen asia, kun kesäloman loppuminen ja sen lyhyys. Vaikkei ole edes vielä alkanutkaan, eikä vielä kokonaiseen kuukauteen. Mutta kun TV:ssäkin psyykataan ihmisiä jo syksyä varten. Juuri mainostivat syksyn ohjelmia !!!
Kyllä lailla pitäisi ehdottomasti kieltää syksystä puhuminen.... ainakin ennen elokuuta. Taidan laittaa tuon toosan tuolta nurkasta kohta kesälomalle, menee muuten kesä ohi huomaamatta.

Miten ihanaa olisi, kun joskus keskityttäisiin tähän hetkeen.Vielä näin toukokuussa TV:kin tulisi vain ihania "tulevan suven" mainoksia ja ylistyksiä ja elettäisiin vaan ihan kuin EI talvea olisikaan olemassa. Ei ihme, että ollaan tällaisia melankolisia kun AINA pelotellaan talvella.


MINÄ en ainakaan suostu....ai mihin, sitä en muista enää, MUTTEN SUOSTU vaan VASTUSTAN!!

Kyllä kesä on sitten kiva Repen mielestä, eikä huolta huomisesta mieti Repe

  >>>     Helsingin helle

Takavuosien muotitietoiset

Kesä tuo mukanaan juhlia. Senpä takia mylläsin juuri omaa "Muinaisten muotiluomusten" -vaatekaappiani, josko sieltä jokunen olisi vaikka tullut uudestaan muotiin eikä tosiaankaan tarvitsisi löytyä kuin yksi ainut. Mutta kun ei ole mitään tuntumaa, mikä on muotia ! Sen siitä saa kun laittaa postilaatikkoonsa tarran "Ei mainoksia". Tulos on yhtä kuin täysin muodista tippuneet. Muistelen aikanaan kun mainoksia vielä tuli, niin sen verran kuitenkin tuli niitä silmäiltyä, että tuli jonkinlainen tuntuma, mikä on kunkin kevään muoti.

Ja tämä sama touhu toistuu joka kevät. Talvi siinä välissä vie muistin siitä, mikä viime kesänä on hyvältä päällä näyttänyt. Ei mitään tuntumaa, ei edes työn kautta, kun päällä sielläkin on ns.työvaatetus ja työmatkallakaan ei näe kuin edellisen auton perävalot.
Kaikenlainen arkipukeutuminenkin aivan hukassa, melkein koko oma identiteetti.
Kyllä jotain pitäis' nyt tehdä !

Mustavalko pantteri

No, päätin unohtaa muodin. Ja löytyihän sieltä kaikenlaista "hauskaa", kuten sikkinen paitapusero, jossa valkoisella pohjalla mustia isoja pallontapaisia kuvioita ?!?!
Ei kyllä arvaa laittaa. Vie pian huomion juhlittavalta.

Ja Mistä ihmeestä olenkaan löytänyt noita hullunlehmän paitoja, tuo ei meinaan ole ainut lajiaan.




Sitten kaapin perältä löytyi liekkö 90-luvun tietämiltä aivan ihana laivastohenkinen yhdistelmä, tunika ja siihen sopivat pystyraitaiset leveälahkeiset tuulessa liehuvat housut.. No ei ole kanttia niitäkään laittaa, jos ei halua liputtaa juhlan kunniaksi. 

Siis KUKA tämmöisiä raaskii heittää kaapistaan poiskaan. Jos vaikka kerran elämässä niitä vielä tarvitsisi.


Ja kaikenlaisia vastaavia irtokappaleita löytyy,  mutta kokonaisuus ontuu pahasti. Ja värisokeasta miehestäkään ei väriyhdistelmien valinnassa ole paljoakaan apua. Vaikka muutoin kyllä löytyy tyylitajua.


Kyllä ensi keväänä pitää jo huhtikuussa ottaa postilaatikosta "Ei mainoksia"-kyltti pois. Ja nyt ei muuta, kun sukellus kaapin uumeniin edelleen, kun ei voi tietää, mitä sieltä eteen tulee. Sitähän voi aloittaa vaikka ihan uuden muodin, kun rohkeasti vain kokeilee.

Minä ja mun pää

Elän toivossa. Jos vaikka vanhuus toisi terveen pään. Muistelen, että jo alakouluiässä ehkä noin 9-10 vanhana särki päätä joskus koulusta tullessa ja kuvotti. Ja sitten murrosiässä alkoi oikein kunnolla. Kun toiset nauttivat viikonlopusta, minä makasin aina lauantait pää tyynyllä ja vessanpöntössä. Ainut lohtu oli se, että ajattelin, että jotkut tekee sitä samaa sitten sunnuntaina, kun minäpäs se jo kekkuloitten tyytyväisenä elämästä nautiskellen.

Heti kun viikkorytmi muuttui, palkkana oli migreeni, jos nukkui pisempään kuin viikolla. Ja se kun juuri olisi ollut NIIN ihanaa nukkua oikein pitkään viikonloppuna tälläiselle unikeolle. No, yhdessä vaiheessa keksin onneksi laittaa kellon soimaan samaan aikaan kuin arkena, keitin kahvit ja söin voileivän ja palasin sitten vielä koisimaan. Se auttoi....joskus.

Ja ei kai semmoista ärsykettä ollutkaan, mikä ei sitä olisi laukaissut. Kaikestahan se tuli: kovista äänistä, hajuista, epäsäännöllisestä vuorokausirytmistä, saunasta, suklaasta, juustosta, liiasta ilosta tai surusta,matkoista... Ihan kaikesta. En ollut mitään parasta seuraa. Muut nauroivat ja minä makasin toistenkin puolesta peiton alla. IHAN HIRVEETÄ ! Ainut hyvä puoli oli, että kun parani, niin johan tuntui elämä mukavalta ja kaikella oli merkitys !

Nuoruuden mentyä ohi, alkoi päänsäryt olemaan noin kerran kuussa, ja myöhemmin muuttuivat joko päivän mittaisiksi tai vaihtoehtoisesti 3 päivän mittaiseksi ! (jostain migreeniohjelmasta kuulin, että on oikeasti olemassa 72 tunnin migreeni). Tämän pidempikestoisen migreenin tarkoituksena varmaankin, että sai miettiä oikein pitkän kaavan kautta mahdollisesti tekemiään kolttosia. Oksentelu onneksi jäi pois. Ja lääkkeet kehittyivät. Eikä ollut helppoa kipeänä paimentaa lapsia tai yrittää käydä töissä.

Ja sama jatkuu ja jatkuu. MUTTA joskus on jopa pisempiä terveitä kausia. Siis toivossa on hyvä elää.
Nyt siis haaveilen vanhuudesta ilman päänsärkyä. Ja jos sen päivän nään, niin mahtaa muut vanhukset sitten ihmetellä, kun minä se vaan kuljeksin onnellisena hymy kareillen huulilla....
ILMAN PÄÄNSÄRKYÄ !

Ja on se mahtanut olla HIRVEETÄ joskus ennen aikaan kun ei ollut keksittynä migreenilääkkeitä.

Lauantai-iltana

Mikäs nyt on ollessa, kun on lauantai-ilta, Euroviisut alkamassa, päiväunet nokosteltu, irtokarkkipussi odottamassa sekä hoidetut hampaat suussa. Saatu sekin projekti hyvään malliin hammaslääkärikauhusta huolimatta. Keveä oli askel Repen kanssa lenkillä ollessa.

Kyllä kannattikin lähteä sateen jälkeen iltalenkille, vaikkakin Repe ei tuntunut olevan ollenkaan lenkkituulella. Yritti juonitella kaikin konstein, että oltaisiin palattu takaisin sisälle. Liekkö inhosi tassujen kastumista. Mutta pienellä viekkaudella sain sen sitten jatkamaan matkaa, kun narrasin sille, että mutkassa meni juuri  naapurin ihana koiralady.

Niin vihreää on luonto

Onneksi olen vielä viekkaudessa sen voittanut, ainakin tähän asti.

Ulkona olikin oikein tuoksujen sekamelska. Sitä kun olisi saanut jotenkin pullotettua.

Siellä tuoksui: koivulle, vihreälle, mullalle, kukille, saunan lämmitykselle, sahatuille pölleille, hius shamppoille (tätä Isäntä kyllä ihmetteli) mutta joka keskiviikko ja lauantai -ilta
haisee lenkillä shamppoille. Tottakai sen tuoksun täytyy taloista ulos tulla. Sehän nyt on ihan päivänselvää.

Netissä

Miten meille sitten käy, kun "Kaikki löytyy netistä". Ja jos kukaan ei enää jaksakkaan "Mennä sinne nettiin" ?!?!?!?  Minä ainakin olen huomannut, että jo pelkästään tietokoneen aukaiseminen on hermostuttavaa hommaa, kun kestää mokoma muutaman sekunnin, jopa minuutin. Ja anna varjele, jos pitää vielä kaiken lisäksi odotella jotain päivityksiä, niin hermothan siinä menee. Ja jos ei jaksa käydä siellä netissä, tai ei satu olemaan netti mukana,  niin jatkossa sitä voi hyvinkin heittäytyä sitten ihan umpitolloksi ja ajatella, että siellähän se kaikki tieto on "netissä", jos tarvitaan. Alkaa vaan kattella auringonlaskuja ja tähtitaivaita, kastella kukkasia ja kalastella. Postiluukkuunkin vaan lappu "EI mainoksia", ei lehtitilauksia. Ja taantua mitääntietämättömäksi tolloksi, joka ei tiedä maailmanmenosta tuon taivaallista. Sanoa vaan kysyjille niinkuin koulussa aikanaan, että
"En minä vaan tiedä, kun netti (kirja) jäi kotiin".               >>>>   Netissä

Tässä kun kirjotellessa asiaa tarkemmin aattelee, niin tulee vahva tunne, että TV:n asema taitaakin kohta tulla taas tärkeäksi vallankin niille, jotka ei jaksa mennä sinne nettiin. Sieltä sentään jaksaa vielä katsoa Uutiset, niin että pysyy jotensakkin ajan hermolla, mutta nekin niin negatiivisia kuten taannoin TV:ssä joku ulkomailla asuva sanoi, kun häneltä kysyttiin, että katsooko hän kotimaansa Uutisia. Niin siihen hän vastasi, että "Ei kestä kattoo, kun ovat niin negatiivisia aina".

Siis, ihan oikeesti, IHAN HIRVEETÄ ! Onneksi olen ollut nuori silloin, kun ei ollut paljoakaan valinnanvaikeutta vaihtoehtojen ollessa vähissä.

Kun tunnetusti valitseminen on minulle yleensäkkin tosi vaikeata.

Sen takia ajan mieluummin pienempään tuttuun ruokakauppaankin, kun miten minä muka osaisin valita esim. vaikka juuston 100 metrin juustohyllystä.

Jottei nyt menisi ihan negatiiviseksi, niin otetaanpas nyt yksi tunnelmapala viikonlopuksi.

Kesä on saapunut kuistille

Ranskalaisella parvekkeella

Jumpalle

Kesätyöt odottaa, mutta voimat on vähissä talven jäljiltä. Nyt pitäisi saada Poweria. Mutta olen HIRVEÄN laiska, vallankin kaiken ohjelmoidun ja pakotetun liikunnan harrastaja. Ja yleensäkkin kaihdan kaikkea pakkoa, kierrän oikein tosi kaukaa.

Väsyneet takajalat

Istahdin tietokoneen viereen ja kirjoittelin hakusanoja, mm. "Jalkoihin voimaa" ja eteeni pullahti mielenkiintoisen näköiset sivut, saatanpa jopa minäkin innostua noita jumppaliikkeitä tekemään.
Jaan sen nyt kanssanne, koska kaikki on mukavampaa jaettuna.

>>> Helppoja jumppaliikkeitä  
 (klikkaa LIIKKEET)
                 

Mieletöntä menoa

Voi tätä päivää, heti aamusta se alkoi, meinaan semmoinen älämölö, kalabaliikki, jotten sanoisi miltei hulabaloo joko päänsisäisesti tai sitten ihan oikeasti. Koko päivän semmoinen sekamelska, että piti ostaa ihan litra jäätelöä ja nauttia se kotiin tullessa Repen seurassa kaikessa rauhassa lempituolissa, että sai moisen älämölön rauhoittumaan.
>>> Tämmöinen nikotteleva älämölö

Mietin oikein siinä tuolissani, että mistä moinen älämölö. Liekkö ihan oikeasti mukamas tuulinen päivä vai pelkkä tunneasia. Kun toisinaan on päiviä, jolloin tuntee olevansa myrskyn silmässä, joka taas on määritelmän mukaan tyyni ja yleensä pilvetön alue. Ja ympärillä taas käy hulabaloo ja yletön kalabaliikki. 

Jäätelön syönnin jälkeen tulin kyllä siihen tulokseen, että täysin oma valinta, ainakin melkein.

 

Nyt täytyy pistää soimaan illaksi
Mindfulness-musaa           >>>>>>        Mielentyhjennys musaa

EI, kyllä jäi vieläkin pieni älämölö, varmuuden vuoksi täytyy laittaa kunnon rauhoittavaa:
                                                    Rauhoittavaa   

Vanhat autot

Vanhuus jatkaa tulemistaan. Tänään selkis, miksi kännykän kirjaimet menee näppäillessä aina väärin. Olin aikaisemmin ihmetellyt Isännälle, että onpa minulla iso etusormi, kun aina menee kirjaimet väärin, mutta tänään huomasinkin, että etusormessahan on alkava nivelrikko. Ensimmäisessä nivelessä on kipua ja pikkupatin alut. Ja vinokin se on, vaikkakin ovat olleet ulospäin vänkyrät etusormet varmaan jo syntymästä lähtien. Liekkö tullut rasitusvamma kahvin juonnista, kun etusormi on niin usein kahvikupin korvassa. Täytyy varmaan alkaa juoda kahvia pitäen kupista kaksin käsin kiinni.

Isäntä on maannut illan selällään auton alla ja korjannut Emännän rakasta vanhaa citikkaa äitienpäivälahjaksi....kuulemma. On joku letku haperoitunut vanhuuttaan ja kuulemma pahasta paikasta. Mutta nyt on taas kunnossa. Kauan se Isäntä siellä korjasikin, kävin välillä jo katsomassa, ettei ole nukahtanut sinne.

Mikähän siinä on, että aina ihastun autoihin niin, etten millään raaskisi niistä luopua. Mitä vanhemmaksi tulee, sen mieleisempi. (Tästä lauseesta Isäntä erityisesti tykkää jostain kumman syystä). Minä olen oikein semmoinen vanhojen autojen loppuunajaja. Alkaa vaan sitten lopussa kuulemma jo huollot maksamaan enemmän kuin auto. Vieläkin muistelen kaiholla vanhaa Saabiani, josta kylläkin ajaessa itsekseen aukesi aina hanslankarin puolen lokero ja ikkunan avauskahva jäi käteen, ja lämmityksen sai isommalle vain avaamalla hansikaslokeron, jonka sisällä oli päästä vänkyrä naula, josta vedettyä sai lämmön isommalle ym. erikoisuuksia, mutta hyvin meni aina katsastuksesta läpi. Ja se tuoksu, aivan ihana vanhan auton tuoksu. Lopuksi siitä kyllä alkoikin avain tipahdella kesken ajon ja oli aika luopua haikeana siitä.

Siinä sitä oli tekemisen meininkiä, ihan toista kuin näillä nykyisillä uudemmilla autoilla, jossa meinaa nukahtaa tylsyyteen, kun ei tartte mitään tehdä. 

Vanha ja todella pieni asuntovaunu

Hajatelmia

Muistattekos tytöt, kun vuonna 8 ja 1 opeteltiin konekirjoitusta sihteerikoulussa musiikin tahtiin:



        >>    Konekirjoitusta musiikin tahtiin
 

Oli ihan pakko ottaa kuva auringonlaskusta, Hyvää Yötä !

 Ja voihan sitä näinkin väsyttää itsensä    >>>>>       Tyylejä on monia


 

Euforiaa

Huomaan vanhentuvani. Jaa, että mistä sen huomaa. No, mm. siitä kun en enää jaksakkaan omaksi hämmästyksekseni innostua ihan niin paljon Euroviisuista kuin ennen. Minä kun olen yleensä ollut se porukan Euroviisuhulluin ja ollut jo tässä vaiheessa monta viikkoa täpinöissä lähestyvistä viisuista. Ja tehnyt sen tiettäväksi myös ympäristölle.

Tämän vuoden Suomen ehdokas on kyllä suht' hyvä, mutta huomasin olevani liian jähmeä siihen innokkuuteen, miten hän reagoi voittoonsa. Ihan tässä ujompaa alkoi pelottaa ja huomasin uppoavani lempituolissa syvemmälle piiloon sitä riekkumista katsellessani.

Kehitykseni on siis jäänyt tuohon aikakauteen:     >>     Euforiaa

Siinä sitä on tarpeeksi arkena Euforiaa, kun vilkaisee töihin mennessä auton sivuikkunasta, kuinka aurinko nousee saaristossa.