Laukaa

Tänään oli Isännän työpaikan urheilupäivä. Ja ajelimme kohti Peurunkaa. Matkalla söimme sisuja ja tuumasimme että nyt on tultu vanhoiksi, kun Sisut on alkaneet maistua yht'äkkiä hyviltä.

Tultiin Laukaaseen. Se on paikkakunta, josta ei oikein tarkkaan tiedä mistä se alkaa ja mihin se päättyy. Taloja siellä täällä ja mäellä ja notkelmassa... ja kaikki erilaisia. Satama oli kiva.

Peurunka yllätti. Piha täynnä Gold Wing pyöriä kokoontumis retkellään. Väkeä sopivasti. Kaunis ilma. Kivat tilat. Tapahtumisen meininkiä. Ruoka hyvää ja sitä oli paljon. Maasto kaunis ja vaihteleva. Jäi kiva mieli.

            Maisema ravintolan ikkunasta

Luomistuskaa

Nyt on selvästi luomistuskaa rinnassa. Sanottavaahan olisi ja paljon, mutta näinä aikoina pitänee miettiä sanansakin tarkasti 🤔. 

Aloitetaan vaikka nyt niinkin vaarattomasta aiheesta kuten juoksumatto. Isäntä halusi kovasti ostaa juoksumaton ja minähän tuin ajatusta. Eräänä päivänä sitten olohuoneeseemme ilmaantui jykevä laite, joka täytti puoli huonetta ja pisti koko sisustuksen uusiksi. Aikani sitä kauhisteltuani, sain puhuttua sen lopulta onnekseni peräkammariin.

Hyvä peli kyllä on. Ei voi moittia. Kiva siinä on kävellä. Ja onneksi siinä on sellainen turvanaru laitteen ja ihmisen välissä, joka kiristyessään (käyttäjän siis kompuroidessa) sammuttaa laitteen. 

Repen iltatoimia

"Keksipä Emäntä tekemistä" sanoo Repe kun Emäntä vain tuijottaa TV:tä. "Kävin ulkona jopa pesemässä naamastani ruoan hajut, jotta kelpaisin paremmin seuraasi, sanoo Repe" ja yrittää kovasti lukea vastausta Emännän huulilta, kuuro koira kun alkaa pikku hiljaa jo olemaan. Siirtyy sitten turhautuneena Isännän kaveriksi takkahuoneen puolelle virittelemään vanhaa VHS-konetta. Isännän seura onkin niin rentouttavaa, että unihan siinä tulee helposti takkahuoneen matolla. 

Emännän kanssa tehtiin takapihan lumihankeen polkuja eri tarkoituksiin:  pari polkua johti aidan viereen tähystyspaikoiksi, josta on hyvä valvoa ja haukkua ohikulkijat ja erikseen on sitten paikat, jotka voi merkata, niin tietää kuka kävi täällä ja millä asialla. Ja erittäin tärkeää on päästä pesemään aina ruokailun jälkeen naama lumihankeen, että pysyy hyvän hajuisena niin Emäntäkin tykkää. Ja pimeällä voi käydä tarkastamassa, josko vaikka kauriita olisi ohi kulkemassa.

Väskynäsoppaa

Kello on sen verran iltayöstä että alkaa nälkä kurnimaan. Ei auta kuin lähteä etsimään iltapalaa noista kahdesta jääkaapista, jotka pursuaa ruokaa varulta niin, ettei ovet meinaa kiinni mennä, vaikka kaupatkin on nykyaikana keksitty. Mutta sekin kuuluu joulun perinteisiin että ruoka ei ainakaan kesken lopu. 

Isäntä sen sijaan kaipasi väskynäsoppaa, johon totesin että on sitäkin siellä iso kattila. Minun mielestä vaan liian makeaa mutta Isännän mielestä sopivaa. Eikä edes huomannut että on saostettu vehnäjauholla, koska perinteisiin kuuluu että perunajauhot on aina jouluna sitä tehdessä kaapista loppu. Enkä tällä kertaa kehdannut mennä naapurista lainaamaan. Hyvin saostui niilläkin jauhoilla. Netistä vinkin luin. Hyvä tietää tuokin vinkki.

Odottelen tässä Uutta Vuotta, koska sitten kuulemma saa syödä vasta loput suklaat....😋 Ja joulutortut.

Korona-ajan hurvittelua

Tuumattiin Isännän kanssa, että kyllä sitä nyt jotain vastapainoa kinkun syönnille pitää  keksiä. Käy muutoin tuo jääkaapin ovi turhan tiheään tahtiin. No, keksittiinpä lähteä katsastamaan uutta Äänekoskelle menevää moottoritietä. Repe tietysti kaikkein innokkain reissulle lähtijä.            

Ei muuta kun Repe kyytiin ja suunta kohti Hirvaskangasta. Ja kas, puoli tuntia kun oltiin jo perillä. Kyllä kelpaa päästellä uutta baanaa pitkin nyt esim. Kartanokievarin tansseihinkin aikanaan.

Ja perillä kelpasi juoda hyvät kinuskimunkki kahvit monen palvelun ABC:llä. 

Ei sitä näköjään kummoista tarvita tähän korona ajan hurvitteluun kun jaksaa vähän eteen päin taas pinnistellä korona-aikana. 

Kotiin oli taas kiva palata pikku hurvittelun 🚗☕🍩 jälkeen. 

Tanssikengät

👠💃🕺

Käytiin pitkästä aikaa tansseissa. Sitä varten oli ostettuna oikeat tanssikengät mutta siitä oli kulunut jo Koronan aikakausi eli melkein 2 vuotta. Mietittiin että mihinkähän hyvään kätköön ne on mahdettu piilottaa. No, löytyivät ne lopulta oikein hyvästä piilosta. Olivat oikein niitä varten ostetuissa pussukoissa. 

Suurin odotuksin ajelimme tanssipaikalle niitä kokeilemaan ja vaihdoimme talvikengämme  tanssipaikan eteisessä tanssikenkiin ja isäntä pokkasi valssille. 

Mutta aika pian huomasimme että lieneekö ostettu jarrukengät. Isännällä luisti askeleet ehkä vähän paremmin mutta emännällä ei yhtään. Melkeinpä askeleet naulautuivat kiinni lattiaan. Istuttiin sitten lavan reunalla ihmettelemässä että pitikö kengissä olla pitoa vai luistoa. Pääteltiin että luistoa. Sitkeästi tanssahdeltiin ilman väliaskeleita. 

Pari päivää tanssien jälkeen oli selkälihaksetkin kipeinä siitä tanssireissusta ilman väliaskeleita. Tuumattiin että taitaa olla jo takuuaika ohi....siis tanssikengistä.

Reissu-Repe

Reissu-Repe

Tämän päivän taivalta takana noin 520 km ja Reissu-Repe on erittäin pettynyt  saapuessamme kotipihaan. Ilme kertoo kaiken "Tännekö sitä nyt sitten tultiin ??". Eikä tee elettäkään noustakseen autosta pehmeiltä alusiltaan. 

Kotona sisällä tuijottaa meitä edelleen pettyneenä. Siellä vaunussa kun oli niin kiva elellä ja käydä pitkospuu kävelyillä  isäntäväen kanssa haistelemassa erämaan tuoksuja siellä Kuusamon korvissa. Sisällä jatkaa samaa tuijotustaan. Syö kuitenkin ruokansa. Ehkä huomenna Lappi unohtuu, kun tarkistetaan oman tontin rajat hakulenkillä.

 

Eräjormat

Nyt alkaa eräily lähestyä loppuaan. On siis päässyt keskittymään olennaiseen. Kun asuu vaunussa, niin kyllä siinä elämä väkisin yksinkertaistuu. Ns. pakollisia töitäkään ei oikeastaan ole kuin roskapussin vaihto uuteen ja muutama muu. Joten tulee lähdettyä melkeinpä pakosti kävelyillekin tuonne värikkääseen syysluontoon. Kyllä sitä silloin ihmettelee että mihin sitä ihminen on keksinytkin niin paljon kaikkea mm. niin paljon vaatteita yms 

Tänä aamuna huomattiin että alkaa ruokavarastot huventua siihen malliin että pitäisi oikeastaan lähteä käymään Tyrävaaran kyläkaupassa. Houkutus oli SUURI sille ajelulle, mutta tarkan ruokainventaarion jälkeen päätimme jatkaa vielä tällä samalla linjalla ja kaivaa kaapista loputkin varaeväät. Ja pysyä täällä korvessa.

Lankesimme sitten kuitenkin käydessämme päärakennuksen kioskilla syömään siellä ranskalaiset ja lihapihvit. 

Vaikka hyvin sitä pärjää pienellä "sähkökylmälaukullakin". Ja tuleepahan kaapit tyhjennettyä. Löysin kaapista juuri mm. kuumaan veteen sekoitettavaa purjoperunakeittoa. Ihan herkkua. 😋.

Mutta yksi on jota ilman olisi vaikea elää. Nimittäin televisio.

Lomamoodi

Lomamoodi

No niin, nyt on päästy taas lomamoodiin. Alkuviikosta olikin vetisiä päiviä, muttei sentään lunta satanut vielä kuten Oulun seudulla. 

Päiväreissuja tehty Kuusamoon sekä Ruka katsastettu sadetihrussa ja näytti yllättävän hienolta. Käyty Hossan Luontokeskuksessa  syömässä ja matkalla nähty söpöjä poroja ojanpientareilla ja paljon tuulen kaatamia puita, ruskaa ja taivasta, koska puut ovat matalakasvuisia.

Täällä Kylmäluomassa on jotenkin kotoinen olo. Vaikka onkin kaukana kaikesta. Ikkunasta katselen juuri kun paikka täyttyy. Muutkin on löytäneet tänne.

Aattelin mennä saunaan, jotenkin helppoa mökkeilyä kun sauna lämpiää joka ilta ja uimaankin pääsee ken uskaltaa. Ja lenkille tulee lähdettyä, kun noilla pitkospuilla on niin hauska vaeltaa. Repekin tykkää kovasti uusista hajuista eli vanha koirakin nuortuu ihan silmissä. 

Mutta jääkaappi teki tenän. Ja täällä se tekee 100 km edestakais matkana (Kuusamoon) että saa jonkinlaisen uuden tilalle. Nyt Isäntä vei osan ruoista väliaikaisvarastoon autoon. Ja pieni osa on säilössä pienessä sähkökylmä-laukussa.

Katselen ikkunasta kun laani täyttyy asuntoautoista ja -vaunuista...Tästä ikkunasta on hyvä tähystää......

Sateen ropinaa 😱

Sataa sataa ropisee, tili tili POM. Siltä se juuri  kuulostaa kun sade lyö asuntovaunun kattoon yöllä. Miten voikaan pisarat saada aikaan moisen epämusikaalisen konsertin. Ja miten ne onnistuu tippumaan pilvestä noin epärytmisestkin. Ja Isäntä se vaan nukkuu ja minä valvon. 

Katolle läiskähtelee ihan kuin jättiräiskäleitä taivaalta ja samat jättiräiskäleet jatkavat matkaansa katolta juuri minun puoleista vaunun takakulmaa alas takapuskurin päälle paukahdellen. Ja metelin seassa kuuluu vielä takatelineessä olevan pyörän muovipeiton räpätys tuulessa ja ihan kuin joku sahaisi rautasahalla pyörän runkoa sekä lisäksi katolle ropisee tasaisin väliajoin vielä tuulenpuuskan tuomat vedet männyn oksilta. Ja isäntä ja koira, ne vaan nukkuu...

Meteli on sen kuuloista että sitä voisi kuvailla melkein unettomien kidutuskonstina.

                                                                   Onneksi nukahdin...😴 zz