Reissu-Repe

Reissu-Repe

Tämän päivän taivalta takana noin 520 km ja Reissu-Repe on erittäin pettynyt  saapuessamme kotipihaan. Ilme kertoo kaiken "Tännekö sitä nyt sitten tultiin ??". Eikä tee elettäkään noustakseen autosta pehmeiltä alusiltaan. 

Kotona sisällä tuijottaa meitä edelleen pettyneenä. Siellä vaunussa kun oli niin kiva elellä ja käydä pitkospuu kävelyillä  isäntäväen kanssa haistelemassa erämaan tuoksuja siellä Kuusamon korvissa. Sisällä jatkaa samaa tuijotustaan. Syö kuitenkin ruokansa. Ehkä huomenna Lappi unohtuu, kun tarkistetaan oman tontin rajat hakulenkillä.

 

Eräjormat

Nyt alkaa eräily lähestyä loppuaan. On siis päässyt keskittymään olennaiseen. Kun asuu vaunussa, niin kyllä siinä elämä väkisin yksinkertaistuu. Ns. pakollisia töitäkään ei oikeastaan ole kuin roskapussin vaihto uuteen ja muutama muu. Joten tulee lähdettyä melkeinpä pakosti kävelyillekin tuonne värikkääseen syysluontoon. Kyllä sitä silloin ihmettelee että mihin sitä ihminen on keksinytkin niin paljon kaikkea mm. niin paljon vaatteita yms 

Tänä aamuna huomattiin että alkaa ruokavarastot huventua siihen malliin että pitäisi oikeastaan lähteä käymään Tyrävaaran kyläkaupassa. Houkutus oli SUURI sille ajelulle, mutta tarkan ruokainventaarion jälkeen päätimme jatkaa vielä tällä samalla linjalla ja kaivaa kaapista loputkin varaeväät. Ja pysyä täällä korvessa.

Lankesimme sitten kuitenkin käydessämme päärakennuksen kioskilla syömään siellä ranskalaiset ja lihapihvit. 

Vaikka hyvin sitä pärjää pienellä "sähkökylmälaukullakin". Ja tuleepahan kaapit tyhjennettyä. Löysin kaapista juuri mm. kuumaan veteen sekoitettavaa purjoperunakeittoa. Ihan herkkua. 😋.

Mutta yksi on jota ilman olisi vaikea elää. Nimittäin televisio.

Lomamoodi

Lomamoodi

No niin, nyt on päästy taas lomamoodiin. Alkuviikosta olikin vetisiä päiviä, muttei sentään lunta satanut vielä kuten Oulun seudulla. 

Päiväreissuja tehty Kuusamoon sekä Ruka katsastettu sadetihrussa ja näytti yllättävän hienolta. Käyty Hossan Luontokeskuksessa  syömässä ja matkalla nähty söpöjä poroja ojanpientareilla ja paljon tuulen kaatamia puita, ruskaa ja taivasta, koska puut ovat matalakasvuisia.

Täällä Kylmäluomassa on jotenkin kotoinen olo. Vaikka onkin kaukana kaikesta. Ikkunasta katselen juuri kun paikka täyttyy. Muutkin on löytäneet tänne.

Aattelin mennä saunaan, jotenkin helppoa mökkeilyä kun sauna lämpiää joka ilta ja uimaankin pääsee ken uskaltaa. Ja lenkille tulee lähdettyä, kun noilla pitkospuilla on niin hauska vaeltaa. Repekin tykkää kovasti uusista hajuista eli vanha koirakin nuortuu ihan silmissä. 

Mutta jääkaappi teki tenän. Ja täällä se tekee 100 km edestakais matkana (Kuusamoon) että saa jonkinlaisen uuden tilalle. Nyt Isäntä vei osan ruoista väliaikaisvarastoon autoon. Ja pieni osa on säilössä pienessä sähkökylmä-laukussa.

Katselen ikkunasta kun laani täyttyy asuntoautoista ja -vaunuista...Tästä ikkunasta on hyvä tähystää......

Sateen ropinaa 😱

Sataa sataa ropisee, tili tili POM. Siltä se juuri  kuulostaa kun sade lyö asuntovaunun kattoon yöllä. Miten voikaan pisarat saada aikaan moisen epämusikaalisen konsertin. Ja miten ne onnistuu tippumaan pilvestä noin epärytmisestkin. Ja Isäntä se vaan nukkuu ja minä valvon. 

Katolle läiskähtelee ihan kuin jättiräiskäleitä taivaalta ja samat jättiräiskäleet jatkavat matkaansa katolta juuri minun puoleista vaunun takakulmaa alas takapuskurin päälle paukahdellen. Ja metelin seassa kuuluu vielä takatelineessä olevan pyörän muovipeiton räpätys tuulessa ja ihan kuin joku sahaisi rautasahalla pyörän runkoa sekä lisäksi katolle ropisee tasaisin väliajoin vielä tuulenpuuskan tuomat vedet männyn oksilta. Ja isäntä ja koira, ne vaan nukkuu...

Meteli on sen kuuloista että sitä voisi kuvailla melkein unettomien kidutuskonstina.

                                                                   Onneksi nukahdin...😴 zz

Urea katrea ödema

Näin isäntä totesi kun valitin vasenta korvaani, joka on melkein lukossa oletetun finnin korvakäytävään ilmestymisen takia. Aina kun olemme reissussa, emännälle ilmestyy joku vaiva johonkin kohtaan. Ja Isännältä löytyy diagnoosi ja selitys. Siis urea katrea ödeema.

Valitin juuri kuinka asuntovaunun etuikkuna on kulunut ajan kanssa sameaksi. Siihen Isäntä kertoi kuulleensa että eräs tunnettu taiteilijamme on todennut, että pieni sameus ikkunassa suodattaa valon pehmeämmin huoneistoon. No, uskottavahan se on, jos kerta ihan taiteilija niin on todennut. 

Hieno paikka tämä Vilppulankoski. TV ei vaan näy. Mutta toisaalta hyväkin. Järviradio soi sitäkin enemmän. 🎶 Haaveiltiin että joskus voisi tuoda veneenkin tänne ja ajella tuotakin vesistöä pitkin tutustumaan paikkoihin. 

Joka päivä ajellaan Mänttään kivaan kesäkaupunkiin sukuloimaan. Meneillään "Mää oon Mänttästä" viikko, jota Korona-aika hiukan haittaa 😷. 

Toukokuun kuvia

                               

                        

Ola !

Se on nyt sitten Suomen naiset voittaneet jalkapallossa Portugalin. Ola !!! 🙋 

No, ehkä meillä oli kylmänkestävämmät pakkasnesteet suonissa. Se eduksemme luettakoon.

Ja Marssiinkin on menty jo toisen kerran. Että KYLLÄ on tapahtumia samalle viikolle. 

Niin, ja tämä Emäntä kävi hammaslääkärissäkin tällä viikolla eikä edes puudutettu ! Jalat hiukan hytkyi, kun hammaslääkäri laittoi kiristimen paikattavan hampaan ympärille

                                                                                               Lunta, sitä sataa aina vaan, joka Isäntää harmittaa. Ja minä kuljen paljain jaloin sisällä koko talven ja sitäkin Isäntä ihmettelee. No, ensinnäkin minulla on niin kuumat jalkaterät ja toisekseen en kestä tunnetta, JOS sukat likaantuu ja tarttuu vaikkapa rusinaan lattialla, mieluummin paljaaseen jalkapohjaan kuin sukanpohjaan. Tätä asiaa Isäntä ei oikein ymmärrä... En minäkään, mutta asia nyt vaan on niin....

Tein eka kertaa valokuvatilauksen netin kautta. Ja olihan se kyllä ihan näppärää, mutta veloituksen haluan oikein lähetettävällä paperilaskulla. Sen verran vanhanaikainen olen, etten maksa etukäteen. Muutenkin minulla on joitain periaatteita, joita Isäntä myös ihmettelee. Kuten tykkään NIIN kovasti ihanasta tunnuslukulaitteestani tässä nykyajan tylsässä JATKUVASSA tietokoneen tuijotuksessa. Vaihteluakin sekin kun kaivaa laitteen ja saa painaa napista ja odottaa numeroa. Haluan pitää vielä joitain hauskojakin piirteitä tässä tietokoneajassa, kuten näppärä pikku tunnuslukulaitteeni. 

Tässä kirjoittaessani kuuntelin YouTubea ja sieltä tuli allaoleva kappale, ja siinä on hyvä meno. Melkein pakko tanssia.

>>  Tarttuva musiikki

Helmikuu helistää

Kyllä nyt tuli selvä merkki siitä että pitää kukat kastella. Nimittäin kun alkoi muovikukatkin jo varisemaan, niin kyllä silloin täytyy olla kuivaa. Ja muutoinkin huushollissa pitäisi alkaa ilmeisemmin näyttämään kaamoksen jäljiltä imuria. Ollaan tässä saatukin olla parisen kuukautta ns. pimeän työn tekijöitä ja hyssytellä hämärissä välittämättä sen suuremmin pölypalloista. Melkeinpä on riittänyt kun on noukkinut koirankarva pallerot silmistä pois kuleksimasta.

Ihanaahan se on kun kevät saapuu, mutta se VALON määrä. Kaikki näkyy, pölyt ja talven tuomat rypyt jne. Ja iho on pakkasilla ihan kuiva korppu samoin hiukset. Katselin tuossa Isännän hiuksia, joita ei oikeastaan paljoa ole MUTTA hyvää tässäkin asiassa, eipä ole hilsettäkään.    

                                                       Kuvassa lumiset Terijoen salavat

Minulle iski tässä hiljattain (taas kerran) Bonsai villitys (edellinen Bonsai-puu kuivahti ja kuukahti)  No, haettiin nyt sitten sellainen varjoviikunan alku, jota kasvatetaan bonsaipuuna. Sitä nyt tuijottelen ja mietin, että miten sitä ohjailen. Kuukauteen ei ole tapahtunut mitään, ei ole kasvanut muttei kuollutkaan. Jännää hommaa, katsotaan miten käy...

 

 

 

Beringin merellä

Huh Huh, olipa taas melkeinpä liiankin jännää ravustaa Beringinmerellä. Oli konevikaa, läheltä piti tilanteita, tällejä sekä isoja saaliita, jotka oli pientä vaille pilaantua kannen alla olevassa säiliössään johtuen konevian tuomasta hapenpuutteesta. Silti olen ihan koukussa tähän sarjaan "Hengenvaarallinen saalis".

Tunnen miehistönkin jo kuin vanhat tutut. On siellä yksi nainenkin aina välillä remmissä: yhden kapteenin tytär, siis se Hansenin tytär, ei mikään nirppanokka ollenkaan. Päästää välillä aina isänsä huilaamaan ja tarttuu laivan ohjaimiin reippaasti uhmaten tyrskyjä.

Jos totta puhutaan, niin en ihan oikeasti tykkää olla ollenkaan ns. pohjattomassa tilassa. Siksipä kait tämäkin sarja tuntuu juuri niin kiehtovan jännittävältä.

Lapsena katsoin aina Merilinjaa ja olin aina ihan haltioitunut kun alkoi Merilinjan musiikki:

>>>    Merilinja -musiikki

Lista talvipimeitä varten

Tässä ote jostain aikaisemmasta postauksestani: Lista asioista pimeään vuodenaikaan: Voi vaikka  laiskotella, torkutella, lueskella, kutoa, katsoa hömppää (kuten eilen Ruotsin miljönääriäitejä, joista Maria on aina niin sydämellinen ja pahoittaa raukka parka mielensä niin herkästi, kun muut naiset aina jaksaa tappella      
                           >>   Maria ja hänelle NIIN RAKKAAT Tupsut

Ai niin, se talvipimeitten lista jatkuu: piilottaa pölyt tunnelmavaloihin, poltella kynttilöitä, kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia, nukkua istuvilleen tai peräti makuulleen, ihastella pörrö-shaaleja, nauttia lämpimästä tai kuljeksia pimeässä myrskyiltana koiran kanssa, mököttää rauhassa, ajatella ajan kanssa, nörätä netissä ilman että tekemättömät työt vaanii koko ajan, tuijotella tulta, syödä suklaata, antaa ajan kulua.....