Maisema

Maisema voi olla monenlaista ja kaunista, vaikka kuvaisi sinisenä hetkenä liikkuvasta autosta paperitehdasta.

Öljymies

Minä vaan kysyn, että mihin tää maailma on oikein menossa, kun öljysäiliöautoa vartenkin tarvii öljynostajan itse hommata omat raput "öljymiestä" varten, että hän... siis"öljymies" ylttyy öljyputken suulle lorottamaan öljyään siinä tapauksessa, siis jos täyttöputken suu on yli 150 cm korkealla.

Kumma kyllä kun heillä ei ole öljyauton kyytissä lisävarusteena moisia tikkaita 😯 

No, mahtaa olla huusholleissa yhtä monta rappumallia kuin öljynostajaakin. 

No, meidän isäntä päätti tekaista raput itse ja emäntä lupasi ne vielä maalatakin. Voisipa niitä kesäisin jopa kukkatelineenäkin pitää. 

Siinä ne  nyt odottelevat öljymiestä, joka saapuu kerran vuodessa.

Kesällä

           

On se vaan kiva kun voi pitää olohuoneen ovea auki kesällä. Se on selvä kesän merkki. Tänään huomasin jotain vielä puuttuvan kesätunnelmasta. Aikani mietittyäni, tajusin että keittiön ikkunahan oli kiinni. Yleensä se on kesällä auki. No,  ei muuta kun virittelemään kärpäsverkkoa siihen ja ikkunan sai auki. Ja niin kuuluu kesän äänet sisälle ja tulvii tuoksut myös ulkoa nenään. Kaukana kuuluu veneiden moottorien ja lokkien äänet. Puiden kahinat yms. Nyt päästiin tunnelmaan.

Tunnelmista puheen ollen, mursun kohtalo kyllä hiukan suretti. Mikä sai sen tänne asti tulemaan. Ilmeisesti seikkailun haluinen nykyaikainen mursu joka lähti itsenäisesti käymään ulkomailla.

Isäntä tuolla kapsehtii kesäperinteitä noudattaen retkiauton kimpussa ja emäntä kasvattaa luonnonkukkia tontin rajalle. Juuri nyt on lempeä kesäilta. Täytyy nauttia siitä nyt kun ei tiedä koska taas viilenee. 

Lubiinin kukkia

Olen odotellut kaupungin konetta ajelemaan ojanpientaretta, kun yksi tontin sivu on kevytväylää. No, yhtenä päivänä kyllästyin odottelemaan ja kaivoin autotallista trimmerin ja aloin pörryyttään, kun alkoi lubiinit jo valloittamaan rinteet. 

Isännän viime aikaisen tiedon mukaan lubiinit kuulemma pitäisi laittaa kuivajätteeseen. 😶.

Sitä jäin ihmettelemään, mutta Isäntä oli lukenut että ne poltetaan nykyään kaatopaikalla ja laitetaan siis kuivajätteeseen.

No, naislogiikan mukaan mietittyäni asiaa, tulin siihen tulokseen, että saattaapi Isäntä olla oikeassa. Koska biojätteessähän ne vaan ehkä kasvaisi taas kaatopaikan jätekukkulalla. 

No, kun ei kaupungin leikkuria kuulunut, lähdin tomerana lubiineita keräämään kuivajätteeseen. Heitin niitä varsia"hernepalkoineen" tienposkeen kasoihin odottamaan kuljetusta kuivajäteastiaan. Yleisöäkin sattui paikalle monenlaisine mielipiteineen. 

Kuulin monenlaista "lubiniin hävitys suuntausta". Ihmettelyä herätti myös että miksi niitä vielä katkon, kun ovat jo kukkineet 🤔.  Kerroin että naislogiikan mukaan oletan että ne poksahtaisivat niistä "herneenpalon" näköisistä osista, jotka juuri nyt olivat kukinnan jälkeen jäljellä.

Tiedä häntä nyt sitten, mikä koulukunta on viimeaikaisin lubiinin hävityksessä. Ehkä kokeilen ensi kesänä pelkkien kukkien keräystä, ennen kuin tekevät ne "herneenpalot" niin saatan päästä vähemmällä. 

Saa nähdä miten jäteauto suhtautuu roskalaatikon sisältöön 🙈.

Kesä kerran vuodessa

Nyt se on, nimittäin kesä. Kiire pukkaa vaan olemaan, siis että kerkiää kesän kyytiin ennen syksyn saapumista. 

Nurmeakin pukkaa sitä tahtia, ettei kerkiä edes itsevetävällä nurmenleikkurilla (siis sillä mallilla, jonka perässä saa juosta) nurmikkoa pitämään lyhyenä. Ja ainahan sitä muutama istutettava kasvikin kuuluu kuvioihin istuttaa vaikkei niitä tulisi hoidettuakaan. 

Ja kun kesä siis on vain kerran vuodessa, pitäisi keritä paljon muutakin tärkeää..

⛱️🌴😎  Mutta välillä pitää nauttia lämmöstä, niin kauan kuin sitä piisaa. 

Laukaa

Tänään oli Isännän työpaikan urheilupäivä. Ja ajelimme kohti Peurunkaa. Matkalla söimme sisuja ja tuumasimme että nyt on tultu vanhoiksi, kun Sisut on alkaneet maistua yht'äkkiä hyviltä.

Tultiin Laukaaseen. Se on paikkakunta, josta ei oikein tarkkaan tiedä mistä se alkaa ja mihin se päättyy. Taloja siellä täällä ja mäellä ja notkelmassa... ja kaikki erilaisia. Satama oli kiva.

Peurunka yllätti. Piha täynnä Gold Wing pyöriä kokoontumis retkellään. Väkeä sopivasti. Kaunis ilma. Kivat tilat. Tapahtumisen meininkiä. Ruoka hyvää ja sitä oli paljon. Maasto kaunis ja vaihteleva. Jäi kiva mieli.

            Maisema ravintolan ikkunasta

Luomistuskaa

Nyt on selvästi luomistuskaa rinnassa. Sanottavaahan olisi ja paljon, mutta näinä aikoina pitänee miettiä sanansakin tarkasti 🤔. 

Aloitetaan vaikka nyt niinkin vaarattomasta aiheesta kuten juoksumatto. Isäntä halusi kovasti ostaa juoksumaton ja minähän tuin ajatusta. Eräänä päivänä sitten olohuoneeseemme ilmaantui jykevä laite, joka täytti puoli huonetta ja pisti koko sisustuksen uusiksi. Aikani sitä kauhisteltuani, sain puhuttua sen lopulta onnekseni peräkammariin.

Hyvä peli kyllä on. Ei voi moittia. Kiva siinä on kävellä. Ja onneksi siinä on sellainen turvanaru laitteen ja ihmisen välissä, joka kiristyessään (käyttäjän siis kompuroidessa) sammuttaa laitteen. 

Repen iltatoimia

"Keksipä Emäntä tekemistä" sanoo Repe kun Emäntä vain tuijottaa TV:tä. "Kävin ulkona jopa pesemässä naamastani ruoan hajut, jotta kelpaisin paremmin seuraasi, sanoo Repe" ja yrittää kovasti lukea vastausta Emännän huulilta, kuuro koira kun alkaa pikku hiljaa jo olemaan. Siirtyy sitten turhautuneena Isännän kaveriksi takkahuoneen puolelle virittelemään vanhaa VHS-konetta. Isännän seura onkin niin rentouttavaa, että unihan siinä tulee helposti takkahuoneen matolla. 

Emännän kanssa tehtiin takapihan lumihankeen polkuja eri tarkoituksiin:  pari polkua johti aidan viereen tähystyspaikoiksi, josta on hyvä valvoa ja haukkua ohikulkijat ja erikseen on sitten paikat, jotka voi merkata, niin tietää kuka kävi täällä ja millä asialla. Ja erittäin tärkeää on päästä pesemään aina ruokailun jälkeen naama lumihankeen, että pysyy hyvän hajuisena niin Emäntäkin tykkää. Ja pimeällä voi käydä tarkastamassa, josko vaikka kauriita olisi ohi kulkemassa.

Väskynäsoppaa

Kello on sen verran iltayöstä että alkaa nälkä kurnimaan. Ei auta kuin lähteä etsimään iltapalaa noista kahdesta jääkaapista, jotka pursuaa ruokaa varulta niin, ettei ovet meinaa kiinni mennä, vaikka kaupatkin on nykyaikana keksitty. Mutta sekin kuuluu joulun perinteisiin että ruoka ei ainakaan kesken lopu. 

Isäntä sen sijaan kaipasi väskynäsoppaa, johon totesin että on sitäkin siellä iso kattila. Minun mielestä vaan liian makeaa mutta Isännän mielestä sopivaa. Eikä edes huomannut että on saostettu vehnäjauholla, koska perinteisiin kuuluu että perunajauhot on aina jouluna sitä tehdessä kaapista loppu. Enkä tällä kertaa kehdannut mennä naapurista lainaamaan. Hyvin saostui niilläkin jauhoilla. Netistä vinkin luin. Hyvä tietää tuokin vinkki.

Odottelen tässä Uutta Vuotta, koska sitten kuulemma saa syödä vasta loput suklaat....😋 Ja joulutortut.

Korona-ajan hurvittelua

Tuumattiin Isännän kanssa, että kyllä sitä nyt jotain vastapainoa kinkun syönnille pitää  keksiä. Käy muutoin tuo jääkaapin ovi turhan tiheään tahtiin. No, keksittiinpä lähteä katsastamaan uutta Äänekoskelle menevää moottoritietä. Repe tietysti kaikkein innokkain reissulle lähtijä.            

Ei muuta kun Repe kyytiin ja suunta kohti Hirvaskangasta. Ja kas, puoli tuntia kun oltiin jo perillä. Kyllä kelpaa päästellä uutta baanaa pitkin nyt esim. Kartanokievarin tansseihinkin aikanaan.

Ja perillä kelpasi juoda hyvät kinuskimunkki kahvit monen palvelun ABC:llä. 

Ei sitä näköjään kummoista tarvita tähän korona ajan hurvitteluun kun jaksaa vähän eteen päin taas pinnistellä korona-aikana. 

Kotiin oli taas kiva palata pikku hurvittelun 🚗☕🍩 jälkeen.