Heti kun viikkorytmi muuttui, palkkana oli migreeni, jos nukkui pisempään kuin viikolla. Ja se kun juuri olisi ollut NIIN ihanaa nukkua oikein pitkään viikonloppuna tälläiselle unikeolle. No, yhdessä vaiheessa keksin onneksi laittaa kellon soimaan samaan aikaan kuin arkena, keitin kahvit ja söin voileivän ja palasin sitten vielä koisimaan. Se auttoi....joskus.
Ja ei kai semmoista ärsykettä ollutkaan, mikä ei sitä olisi laukaissut. Kaikestahan se tuli: kovista äänistä, hajuista, epäsäännöllisestä vuorokausirytmistä, saunasta, suklaasta, juustosta, liiasta ilosta tai surusta,matkoista... Ihan kaikesta. En ollut mitään parasta seuraa. Muut nauroivat ja minä makasin toistenkin puolesta peiton alla. IHAN HIRVEETÄ ! Ainut hyvä puoli oli, että kun parani, niin johan tuntui elämä mukavalta ja kaikella oli merkitys !
Nuoruuden mentyä ohi, alkoi päänsäryt olemaan noin kerran kuussa, ja myöhemmin muuttuivat joko päivän mittaisiksi tai vaihtoehtoisesti 3 päivän mittaiseksi ! (jostain migreeniohjelmasta kuulin, että on oikeasti olemassa 72 tunnin migreeni). Tämän pidempikestoisen migreenin tarkoituksena varmaankin, että sai miettiä oikein pitkän kaavan kautta mahdollisesti tekemiään kolttosia. Oksentelu onneksi jäi pois. Ja lääkkeet kehittyivät. Eikä ollut helppoa kipeänä paimentaa lapsia tai yrittää käydä töissä.
Ja sama jatkuu ja jatkuu. MUTTA joskus on jopa pisempiä terveitä kausia. Siis toivossa on hyvä elää.
Nyt siis haaveilen vanhuudesta ilman päänsärkyä. Ja jos sen päivän nään, niin mahtaa muut vanhukset sitten ihmetellä, kun minä se vaan kuljeksin onnellisena hymy kareillen huulilla....
ILMAN PÄÄNSÄRKYÄ !
Ja on se mahtanut olla HIRVEETÄ joskus ennen aikaan kun ei ollut keksittynä migreenilääkkeitä.
