Saha viheltää

Isännän vihdoin ja viimein kyllästyttyä kahteenkin vanhaan moottorisahaansa ja niiden rassaamiseen ja Emännän antaessa täyden tukensa uuden ostoon, käveli Isäntä lopulta pienkonekauppaan ja ostaa päräytti Emännän ihaillessa uuden sahan.

HÖH ! Saman merkkiset kuin emännän kengät.

Ja ei muuta kun Vapun kunniaksi metsätöihin.

Työnjako oli selvä:

Isäntä kaatoi puita ja Emäntä pelkäsi.

Ilma oli ihana ja järvi siinti sinisenä. Emäntä kävi aina välillä lisäämässä pökköä kaminaan, että saatiin sitten savotan lopussa ottaa pikku päikkärit taukotuvassa.

Isäntä ja koira kuorsasi ja Emäntä kuunteli patteriradiota. Ja ihmetteli kun alkoi kuulua kaukaista kuminaa. Vuoren takaa nousi yht'äkkiä tosi synkkä pilvi ja alkoi ukkonen järähdellä.

Vaikka juuri oli maisema näyttänyt tuolta kuin allaolevassa kuvassa.

"Miesväki" heräsi peltikaton kolinaan kun kattoon sateli sormenpään kokoisia rakeita. Ja salamoi. Siinä hiukan Repen kanssa hirviteltiin, mutta Isäntä tuumasi, että " Ei mitään hätää, mökkimmehän on kuulemma  Faradayn häkki.

No, mehän sitten Repen kanssa rauhallisin mielin alettiin keittelemään vielä lähtökahvit. 




Repe parka vaan sai olla ilman possunkorvaansa, kun meni onneton piilottamaan sen tullessa jo ulos jonnekkin lehtien alle. 

Maisema höyrysi lähteissä raekuuron jäljiltä ja tiellä oli paksu kerros rakeita, ei tälläkään kertaa hätää: autossapa oli vielä talvirenkaat vaihtamatta

Länsipuolella Päijännettä ei ollut tietoakaan mistään ukonilmoista tai raekuuroista

Kärkisten silta.

Kotisaareen saavuttaessa vastassa oli taas tervehtimässä melkein maata viistävät ukkospilvet.


Liekkö samat joita jo järven toisella puolella tervehdittiin.

Puppulausegeneraattori

Mikä milloinkin on muodissa, ja juuri nyt tuntuu olevan sana"Lähtökohtaisesti" joka tungetaan vaikka mihinkä väliin. Minulla ihan niskavillat nousee jo pystyyn, kun joka tuutista tulee tuo sana.
Olen itsekseni mietiskellyt, että mitähän se oikein loppujen lopuksi tarkoittaa ? Eikä sen selvempää tullut, kun kirjoitin sanan äsken löytämääni  "Puppulausegeneraattoriinkin", joka vastasi sen olevan: "Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että Lähtökohtaisesti kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen."!!!???

Ja asiasta toiseen, oletteko koskaan miettineet, mikä viikonpäivä on paras ja tuottoisin. No, minulla se on ainakin aina ollut lähtökohtaisesti ja toiminnallisesti Torstai, silloin on PAKKO kuroa alkuviikon "laiskottelut" tehokkaasti kasaan ja edessä mukavasti häämöttää Perjantai, joka auttaa todella iloisesti olemaan ahkera ihan koko päivän. Miksei aina voi olla torstai.

Kun kysyin vastaavasti Puppulausegeneraattorilta torstain merkitystä se vastasi, että:
"Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos torstai järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös liian vähäisiä tuotannollisia resursseja."       

toinen vaihtoehto kuului :    
"Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta torstai yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla huomaamattomia haittatekijöitä."                              
                                                                              ?!?!?  Voiko sen selvemmin sanoa.?!?!?     

Vapun kunniaksi joskus otettu kuva mummolan ikkunalta

Lauantai filosofiaa

Isäntä läks' saunaan ja koira perässä. Minä en mennyt, sanoin niille, että "siellä kastuu ja tulee hiki, en tykkää". Olin liian laiskalla päällä mennäkseni saunaan ja silloin olen aika laiska. Ja silloin kun en jaksa puhua, ymmärtää Isäntäkin ihan ilman kysymättä, että silloin on Emäntä tosi väsynyt. Ymmärtää silloin kunnioittaa väsynyttä Emäntää. Isännästä sitä ei oikein huomaa, on aina samanlainen .....suurin piirtein. Yhtä tasainen.

Ja niin taas viikko vilahti ohitse ja kauhukseni kalenteria tarkistaessani huomasin, että kohtahan on jo kesäloma ohitse. Kumma kun tuo aika menee nykyään niin nopeasti.

Miksi aika menee nykyään niin nopeasti. Muistan jostain lukeneeni, että aika menee nuoruudessa sen takia hitaamman tuntuisesti, kun kokemukset ovat silloin uusia ja ihmeellisiä ja vuoteen mahtuu niin paljon kaikkea jännittävää ja aina sattuu ja tapahtuu. 
                                                        >>   Saturday night fever


Vanhempana taas viikot ja kuukaudet muistuttavat enemmän toisiaan, sulautuvat melkein yhteen ja elämä enimmäkseen on yksitoikkoista rutiinia. Ajankulusta tulee yhtä massaa, ei muista aina edes mikä päivä on menossa. Melkein joutuu laskemaan päässään ikänsäkin, kun joku sitä kysyy.
Luulisi kyllä toisaalta, että vanhempanahan ajan luulisi hidastuvan.


Mutta löytyyhän niitä niksejä tarvittaessa onneksi ajanhidastamiseen: - hanki tosi tylsä työ. - laihduta ja yritä olla syömättä, - valvo erityisesti aamuöitä,  istu pitkillä luennoilla hapettomassa tilassa, järjestä jotain tosi kivaa odottamista tulevaisuuteen, lue tosi tylsä kirja  jne..jne..
                                                                                    
 >>        Ajankulua ikäihmisille

                                                                            
                              

Aarniometsän siimeksessä

Tänään lähdettiin Repukan kanssa iltalenkille maastoon.
Laskeuduimme tontin takaa VAAARALLISEEEN "aarniometsään" seikkailemaan ja Repe oli ihan innoissaan ja niin oli Emäntäkin.



Vieressä isoja kiviä, joita saarella kyllä riittää.

 Alla kiviä ihan kuin portaita.

>>> Metsän taustamusiikkia

Ihana kulunut polku vei metsän uumeniin mutta lähteitä lirisi mäen päältä niin paljon, että kumisaappaat alkoivat liristä myös vettä, vallankin kun sattuivat olemaan reikäiset ja kylmääkin oli siellä notkossa.

Repe kurkkii, näkyykö karhuja, varulta piti vähän ruopaista maata pelotteeksi

"Kyllä on isoja kantoja täällä, tuu pian tänne !", huikkasi Repe Emännälle olkansa  yli.

"Ja mitä ihmeen mättäitäkin noitten kivien päällä kasvaa", kurkki Repe pikkuruisena kannon takaa arastellen.

Kuka lie tiputtanut pikku maapallo-asteroidin meidän polulle.

On siinä jo metsurillekin ollut sahattavaa, ei meidän Isännän sahalla kyllä moiseen pystyisi, männätkin sen sahassa on märkänä.

Ihanan epäterveellistä

Maanantait on kauheita, tiistaina alkaa raksuttaa, keskiviikkona selvästi iskee jo jonkinlainen.... jopa innostus työntekoon. Torstai on jo toivoa täynnä. Perjantaina kaikki on selvää, tuntee itsensä ihan asiantuntijaksi (aihe kuin aihe), kunnes taas tulee maanantai.

Nuorempana oli ihan sama, mikä viikonpäivä oli, ei se paljoa työntekoon vaikuttanut, vaikkakin mielialaan ja malttamattomuuteen kyllä. Sen kyllä muistan, että väsytti sitä silloinkin maanantaina, mutta ei sentään pääkoppa ihan tyhjää lyönyt kuten nykyään. Jos ei nykyään jätä perjantaina pieniä vinkkejä itselleen edellisestä viikosta, niin ihan on kuin palaisi oudolle planeetalle. On siinä omat etunsakkin, ei muista edes edellisen viikon mahdollisesti kärsimiään pahoja, siis aina on hyvällä tuulella ....

Tänään olin vallan pihalla, lieneekö syynä viikonlopun ulkoilu mökkitontilla. Ilmeisesti oli aivot tuulettuneet kunnolla. Kun aloin jo itsekseni huolestua asiasta, että mikä ihme tässä päivässä on vikana, niin onnekseni kuulin joidenkin muidenkin ihmetelleen samaa asiaa.

Liekkö hekin käyneet Pizzeria Operassa syömässä eilen AIVAN IHANAN kebabit valkosipuliperunoilla. Ei sen annoksen jälkeen ollut sijaa ajatuksille, vaan piti köllötellä ja sulatella pitkään.

Näkötesti

Vihdoinkin tuli tieto, että mystiset fototrooppiset monitehoni ovat valmiit noudettavaksi. Että minua jännitti. Isäntä oli ilmoittanut, että paras olisi sitten nähdäkkin niillä, ettei mieluusti saisi käydä niinkuin monta kertaa aiemmin, kun aina on ollut jotain vikaa laseissa. Milloin liian hienot, toisen kerran taas maailma näyttänyt ihan kierolta, milloin emäntä jotenkin tuntenut itsensä metrin mittaiselta kävellessään katseltuaan maailmaa lasien takaa ym. ym.

Menin jännittyneenä hakemaan lasejani. Optikko-myyjä tuli lasien kanssa peilin eteen sovittelemaan niitä korvieni väliin. Kysyin, että olivatko ne varmaan minulle, kun ne olikin ihan normaalin väriset, jotenkin olin kuvitellut ne hiukan tummennetuiksi jopa sisätiloissa. Kerkisin jo ajattelemaan, että no niin, ovat sitten vahingossa tehneet aurinkolasit ja tavalliset monitehot erikseen vaikka olin tilannut yhdet ainoat kappaleet. Mutta, ne olivat kuin olivatkin samat lasit joka tilanteeseen ja kun se myyjä asetti ne nenälleni, olin ihan äimän käkenä, maailma näytti NIIN SELKEÄLTÄ ja näin todella hyvin joka suuntaan silmiä pyöritellessäni.

Ulos kävelellessä olin edelleen yhtä sekaisin ihmetyksestä. Samoin auton peilistä katsoessani säikähdin itseäni, kun sieltä tuijottikin oudosti yht'äkkiä tummenneet lasit. Lasit näkyivät elävän ihan omaa elämäänsä valon määrän mukaan. Ajokokemus kotiin oli hieno, maailma näytti niin hyvältä.... pölyisenäkin. Ei turhaan optikko mainostanut, että näillä näkisi värien kontrastit paremmin, vaan totta se oli. Kerrankin sain lasit, joilla näkee ja vielä tosiaankin... kaiken paljon kauniimpana, jopa Isännässäkin värit tallella. 

Mietiskelin illan, että miten on mahdollista, etten ole nähnyt kunnolla aikaisemmilla mukamas viimeisen päälle minulle tehdyillä laseilla, mutta sitten tajusin mahdollisen syyn. Tunnustin Isännälle kokeilleeni tällä kertaa näkötestissä toisenlaista taktiikkaa kuin aikaisemmilla kerroilla, kun optikko näytti seinältä niitä kirjaintauluja: leikin olevani huononäköisempi kuin edellisillä kerroilla, enkä yrittänyt tiirata silmät sirrilläni ihan niitä pienimpiäkin kirjainrivejä.
Siihen Isäntä tuumasi;  "Emäntä Hyvä, eihän optikon näkötarkastus ole mikään näkökilpailu !!!

No minä siihen sitten, että no miksi ne sitten aina sanoo näyttäessään sitä kirjaintaulua, että "pystytkö näkemään vielä sen viimeisen rivin ?!?!??!" 
Ei kai sitä kukaan nyt halua  ihan huono olla.   En minä ainakaan, pikkuisen voisivat kyllä selittää, mistä on kyse......

                                                                       

Erämaan armoilla

                                      

Mielen täyttää taas outo kaipuu ja oli ihan pakko lähteä katsastamaan talven tuhot meidän "Ranchilta".


Kummasti oli jo lumet sulaneet ja paikoitellen jo järvessäkin oli isoja sulia kohtia, vaikka Vappu ei ole lähelläkään.

Kunto oli huono talven jäljiltä ja väsymys alkoi painaa jo melkein pelkästä ajatuksesta, että riittääneekö edes ikä ja terveys tämän Ranchin rakentamiseen.


Mutta muistin sitten sen uuden ideani, että nyt keskitytäänkin olennaiseen eikä ollenkaan semmoisiin juttuihin, jotka talvi aina joka vuosi turmelee. Siis pääajatusta kohti. Enää ei tuhlata siis energiaa jonnin joutuviin räpellyksiin.


Tänään oli kylläkin vain tämmöinen tunnustelureissu tunnetulla "Hitaan lähestymisen taktiikalla." Isännän tuli kyllä olkapää jo kipeäksi pelkästä virtuaali puunkaadosta.

Villissä Lännessä

Isäntä lämmitti "Päärakennuksen" kenttäkaminan lämpöiseksi, niin päästiin välillä retkikahveille. Kuvassa mökkeilyyn sopiva kello, jossa ei ole viisareita. Mökillä kun ei kelloa tuijotella eikä aikaa tunneta.

Retkievästä ja Mökkikirja

klikkaa tästä:
Villin Lännen meininkiä

Made by "Isäntä" (siis tuo kärry)

Ja niin oltiin päivä Erämaan armoilla ja kotiin tullessa huomattiin, kuinka haistiinkaan savulta ja metsäkämpältä, ettei meinannut kauppaan kehdata mennä.

Mutta oltiin ihanasti perusasioiden äärellä mutta Isäntä kyllä tuumasi että ......"Lottovoitto olis kiva"
että pystyisi kuulemma nuo naisten toiveet kulloinkin paremmin täyttämään  ja kuulemma mikään ei ole maailmassa niin vaihtuvaa kuin naisen mieli.

Ken tällaisesta ovesta käy, se ikuisesti sen muistaa. Eikä pienistä hätää kärsi.

Merta eemmäs kalaan

Kyllästyttiin eilen Repen kanssa samoihin maisemiin ja lähdettiin oikein huudellen merta eemmäs kalaan, kun ei täällä meidän saarella näkynyt mukamas edes ihmisiä ja aina oli ylämäki vastassa.

No, päädyttiin sitten parin saaren päähän, jossa aateltiin tehdä inspiroiva lenkki. Mutta heti

alkumatkasta huomattiin ilman laadun heikkous, Repekin katsoi minua perin hämmästyneenä kysyen, että tätäkö ilmaa hänen muka pitäisi sisäänsä vetää. Tehtaan piipusta kun pössyytti aika imelä tuoksu.

Soutuvene- ja uimaranta, kaukaisuudessa siintää Kanavuori

Sitkeästi kuitenkin lähdettiin tutustumaan paloaseman rantaan. Viima kävi järveltä ja ranta oli kumman synkkä, merkkasin että takapäiväinen. Eikä tiennyt, onko kyseessä lokakuu vai maaliskuu. Vaikka on huhtikuu. Eikä ihmisiä täälläkään !!

Etsimällä etsimme positiivisia asioita, kuten vaikka joitain kuvauksellisia kohteita.


Tässä muutama.

 

Lenkin jälkeen köröteltiin kotia kohti hiukan nolostuneina häntä koipien välissä johtuen suuresta uhostamme ja kotirannassa huomattiinkin iloksemme asuvamme saariston aurinkoisella puolen ja kuinka kauniilta sieltä katsottuna järvi näyttikään ja huomattiin pihaan ajaessa, miten raikas ilma meillä olikaan ja ihmisiäkin ihan suorastaan jatkuvana virtana iltalenkillä. 

Kannattaa näköjään lähteä vähän maailmalle, jos ei muuta niin parin saaren päähän. Niin näkee kaiken jotenkin kirkkaammin.

Virtuaalista

Klikkaa tästä >>>>>>>>>>>    APUVA !! 


                           niin näet tulevaisuuteen. 

Nyt en kyllä tiedä oikein, olenko innoissani vai en.  Tätä pitää kyllä nyt ihan funtsata yön yli. 
Mihin tässä vielä joutuukaan ja etenkin,   MIHIN NÄKEMÄÄNSÄ VOI ENÄÄ USKOA ??!!!

Kevään Luontoääni

"Ja niin se lomaviikko meni että heilahti ja lopussa Kiire seisoo" ,vai oliko se Kiitos, sano Isäntä kun kaikkia aikomiaan hommiaan viimetipassa urakoi.

Ainahan se loma kesken loppuu. Juuri kun pääsee vapauden makuun ja pääkoppa alkaa suoltaa uusia ideoita, niin siihen se loppuu... yleensä loma. Tänä viikonloppuna on tällä mäellä kuultukin jo varma kevään luontoääni, kun Isännät pörisyttävät kilpaa kuka mihinkin tarpeeseen kehiteltyä moottorivehjettä. Ja voi sitä silmienkiiltoa ja intoa, minkä se pörinä saa Isommissakin Pojissa aikaan. Ja hirveä on voimientunto talven jälkeen päästä rakentamaan jotain uutta. Piristäväähän sitä on toisaalta naisihmisten ihailla, ei auta valittaa.

Itse Rouva Rosacea on tässä tutustunut viikolla hommaamiinsa tuotteisiin, jolla saataisiin tämän

uuden murkkuiän kukkaset naamalta peittymään ja on ihan hukassa voiteittensa kanssa, mutta ehkä se balanssi siihenkin asiaan löytyy, kun tässä aikaa kuluu ja noita voiteita kokeilee ja testaa. Tässähän voisi alkaa vaikka Rosacea-malliksi. Sauna ei ainakaan tuntunut sopivan tällä hetkellä. Juuri kun punoitus oli hiukan tasaantunut, niin Sauna sai nenän ja otsan iloisesti taas punottamaan. Ihan outoa, MINÄKÖ, jolla on aina ollut hyvä iho!!


Osasyynä on kyllä aurinkoihottuma, mutta täytyy myöntää, että kypsän iän kukintaakin seassa on....

Täytyykin tehdä tässä vielä "loman lopettajais" -piirakka. Siihen hommaan houkuttelee Miesväen hommaama "nykynaisen keittokirja", joka tuossa kuvassa näkyy. On muuten tosi kiva. On se ihan ihme, miten paljon keittiön puolella tulee tuolta pikku tabletilta kysyttävää. Siihen on asennettuna "kansikuvaankin" uusimmat uutiset pyörimään. Isäntä tuossa sanoikin juuri, että "minkäslainen ihmeen uutishaukka meidän Emännästä on oikein tullutkaan"

Nyt on pakko pistää tämä pääkone kiinni ja palata keittiöhommiin. Isäntä kuuluu siihen malliin kovaäänisesti aivastelevan tuolla ulkona urakkapölynsä seasta, että tulee kohta kyselemään, että olisiko jotain välipalaa tarjottavana.....

Fototrooppiset monitehot

Nyt kävi niin, että......................Isäntäkin heittäytyi sanattomaksi.

Lähdettiin nimittäin ostamaan Isännälle monitehoja, johon kuului lahjapakettina... vaikkapa Emännällekin edukkaat lasit.
No, Isäntä sai kyllä monitehonsa, MUTTA Emäntä itsekkin hämmästyneenä myyjän taidoista huomasi yht'äkkiä tilanneensa oikein fototrooppiset monitehot !!!?!

Kuinka tässä näin pääsi käymään. Siinä sitä riitti kotimatkalle ihmettelemistä. Ja selkeni taas kirkkaasti työssäkäynnin merkitys, kun piti käydä samalla tämän hetken suosikki marketissa TAAS..........siis Apteekissa. Kun tuo ennen niin hyvä iho on alkanut vaatia jos jonkinlaista voidetta.

Lääkäri totesi pilkkahintaan (yli 100 euroa !! /15 min) että Rosacea on...ja antoi tropit siihen. Yleisohjeeksi: ei aurinkoa ilman voidetta, ei kuorintoja, hellää hoitoa, lääkerasvaa ja kosteusvoidetta ja ihotautilääkäreitten suosittelemaa peitepuikkoa ja lääkekuuria (jota en toistaiseksi ole aloittanut) jne....jne...

Nyt pysytään visusti kotona täällä korvessa ja tehdään töitä. Maailma kun rahanreikiä ja houkutuksia täynnä.  Ja annetaan kasvoille hellää hoitoa ja lievää lääkitystä ilman kuorintoja.

Mutta malttamattomana odotan jo niitä fototrooppisia monitehoja !