Merta eemmäs kalaan

Kyllästyttiin eilen Repen kanssa samoihin maisemiin ja lähdettiin oikein huudellen merta eemmäs kalaan, kun ei täällä meidän saarella näkynyt mukamas edes ihmisiä ja aina oli ylämäki vastassa.

No, päädyttiin sitten parin saaren päähän, jossa aateltiin tehdä inspiroiva lenkki. Mutta heti

alkumatkasta huomattiin ilman laadun heikkous, Repekin katsoi minua perin hämmästyneenä kysyen, että tätäkö ilmaa hänen muka pitäisi sisäänsä vetää. Tehtaan piipusta kun pössyytti aika imelä tuoksu.

Soutuvene- ja uimaranta, kaukaisuudessa siintää Kanavuori

Sitkeästi kuitenkin lähdettiin tutustumaan paloaseman rantaan. Viima kävi järveltä ja ranta oli kumman synkkä, merkkasin että takapäiväinen. Eikä tiennyt, onko kyseessä lokakuu vai maaliskuu. Vaikka on huhtikuu. Eikä ihmisiä täälläkään !!

Etsimällä etsimme positiivisia asioita, kuten vaikka joitain kuvauksellisia kohteita.


Tässä muutama.

 

Lenkin jälkeen köröteltiin kotia kohti hiukan nolostuneina häntä koipien välissä johtuen suuresta uhostamme ja kotirannassa huomattiinkin iloksemme asuvamme saariston aurinkoisella puolen ja kuinka kauniilta sieltä katsottuna järvi näyttikään ja huomattiin pihaan ajaessa, miten raikas ilma meillä olikaan ja ihmisiäkin ihan suorastaan jatkuvana virtana iltalenkillä. 

Kannattaa näköjään lähteä vähän maailmalle, jos ei muuta niin parin saaren päähän. Niin näkee kaiken jotenkin kirkkaammin.