Nuorempana oli ihan sama, mikä viikonpäivä oli, ei se paljoa työntekoon vaikuttanut, vaikkakin mielialaan ja malttamattomuuteen kyllä. Sen kyllä muistan, että väsytti sitä silloinkin maanantaina, mutta ei sentään pääkoppa ihan tyhjää lyönyt kuten nykyään. Jos ei nykyään jätä perjantaina pieniä vinkkejä itselleen edellisestä viikosta, niin ihan on kuin palaisi oudolle planeetalle. On siinä omat etunsakkin, ei muista edes edellisen viikon mahdollisesti kärsimiään pahoja, siis aina on hyvällä tuulella ....
Tänään olin vallan pihalla, lieneekö syynä viikonlopun ulkoilu mökkitontilla. Ilmeisesti oli aivot tuulettuneet kunnolla. Kun aloin jo itsekseni huolestua asiasta, että mikä ihme tässä päivässä on vikana, niin onnekseni kuulin joidenkin muidenkin ihmetelleen samaa asiaa.
Liekkö hekin käyneet Pizzeria Operassa syömässä eilen AIVAN IHANAN kebabit valkosipuliperunoilla. Ei sen annoksen jälkeen ollut sijaa ajatuksille, vaan piti köllötellä ja sulatella pitkään.
