Tunnelmapaloja Elorock -viikonlopusta Ruissalosta

Mutta kerrotaanpas nyt koko viikonloppu kuvin:

Oli koittanut kauan odotettu ja sitkeästi harjoiteltu Elorock 15 -viikonloppu ja suuntasimme elokuun ihanaisena viikonloppuna vaunumme Ruissalon leirintäalueelle.

Repen kanssa päiväkävelyllä hieman hieraisimme silmiämme huomatessamme Turkulaiset tienviitat, mutta suuntasimme katsastamaan myös tuon Nordcapin.

Ja kyllä kannatti. Oltaisiin noissa ihanissa maisemissa kävelty vaikka kuinka kauan.

Villa Saaro

Oli mukavaa istuskella lämpöisenä iltana vaunun vieressä ja katsella taivasta, johon kaupungin valot kajastui. Viettivät Venetsialaisia ja ympärillä kuului ilotulituksen pauketta. Ja viereisissä vaunuissa istuskelivat myös poltellen kynttilöitä.

Repen ilta-ateria vaunussa, Huom ! ledivalaistuksessa

Ja aamulla taas kävelylenkille, mikäs oli kävellessä

Tämähän se oli se pääasia, vaikkakin ilmat ja maisemat kilpailivat huomiosta. Isäntäkin se soitti innoissaan peräti kolmessa kokoonpanossa, niin että meni sukat vaihtoon.

Paluumatka olikin oikein harrastelija-meteorologin unelma. Sai seurata melkoisia pilvimuodostelmia, kokea aikamoisia raekuuroja ja Urjala näytti taikansa: Motelli Pentinkulman kassakone hajosi salaman iskiessä lähelle. Ennätettiin kyllä maksamaan juuri ennen kyseistä tapausta.

Tummanpuhuvia olivat pilvet, suorastaan uhkaavia

Mattopyykillä

Siinä se roikkuu Emännän mestariteos, suuri ylpeydenaihe, takimmaisena rivissä kuivahtamassa.

Minä, joka koko kesän olen kiertänyt vettä ja ruumiillista työtä, erehdyin kauniina kesäiltana Repen kanssa matonpesupaikalle. Ja siellähän virkosi lapsuuden muistot ja hajut eloon ja tänään olin jo toisen kerran verestämässä muistoja. Ties vaikka jatkaisin joka ilta, niin kauan kuin lämpöä riittää.

Ja Repehän se tykkäsi vaihtelusta, ainut että sai aina välillä mäntysuopa-vaahdot päälleen, kun harjat vaan suihki yli laitojen.

Vesikin tuntui putkesta tullessaan NIIN lämpöiseltä, että melkein olisi mieli tehnyt istahtaa pesualtaaseen itsekkin.

                                                                                                                    

Kyllä kelpasi, kun oli järjestettynä tuommoinen tekniikan huippuvehjekin kuin mattomankeli

Siinä vaan piti olla tarkkana, että mankeloi vain mattoja, ei sormia eikä esim.märkiä koiria 

- Kuntosaleille pitäisi ilman muuta saada matonpesusali yms. hyödyllistä ruumiillista työtä, niin ei menisi nekään punnerrukset nyt hukalle näinä kovina aikoina.

Ai että kun oli kiva vielä kotonakin ihailla mattotelineellä liekkö 50-60 -luvulla kudottua perintö-muovimattoa ja vallankin kun väreistä sai nyt selvän. 

 Nyt kaikki joukolla terästämään vanhoja taitoja !

 

Uskomatonta

Tutkiskelin tuossa äsken illan iloksi jääkaapin sisältöä ja aattelin, että minkähänlaisen Emännän yllätyksen sinne jääneistä aineksista taas saisi aikaiseksi ja työntäessäni päätä kaapin uumeniin, muistin eilisen Norjalaisen TV-ohjelman, jossa kertoivat palmuöljyn olevan verisuonille haitallista ja

muutenkin tuhoavan luontoa palmuja raaka-aineeksi kaadettaessa. Aattelin hiljaa itsekseni, että onneksi en ole tuommoista palmuöljy-sanaa kuullutkaan ruoka-aineissa,ainostaan joissain saippuoissa.

No,ohjelman innoittamana katseeni kiinnittyi jääkaapin takaseinällä rivissä nököttäviin ns. jopa sydänystävällisiksi mainostettuihin margariineihin. Silmälasit löydettyäni aloin lukemaan kiinnostuneena ja jokseenkin innostuneena tuoteselostetta ja samantein useammastakin tuoteselosteesta hyppäsi silmilleni sana: PALMU. Muuta en enää nähnytkään.

Samoin kävi muutama vuosi sitten kun olimme Isännän kanssa syöneet vuositolkulla hedelmäsokeria kun siinä on niin hyvä GI-arvo yms. Auttaa pitämään nälkää ja pitää verensokeria tasaisena. Niin kerran sitten luin terveyslehteä ja siellä sanottiin, kuinka siitä triglyt nousee (mitä lie ovat) ja voi kehittyä rasvamaksa. Siihen paikkaan sitten loppui senkin sokerin syönti.

Tässähän menee hermot !!! Ketä tässä enää uskoo. Poissa on illan hyväntuulisuus.

Ammattisäälijä

En tiedä, mistä minuun on istutettu ylimääräinen sääligeeni. Ihan sama, mitä tapahtuu ja kelle, olen heti miettimässä, että mistä johtuu, että joku on toiminut tietyllä tavalla. Olisin oikein puolustuksen asianajaja. Tykkäsinkin aikoinaan koulussa oikeusopista, vaikka tarkemmin aatellen, en ole kyllä ihan varma, että tykkäsinkö oppiaineesta vai opettajasta enemmän.

Itseltänikin ihan varkain suu alkaa jauhaa (minun mielipidettä kysymättäkin) syitä ja seurauksia. Kunnes yht'äkkiä huomaan selvittäneeni mukamas asiankulun ja siihen johtaneet tapahtumat.

Mutta ei minusta olisi kuitenkaan mitään asianajajaakaan tullut, olisin sielläkin alkanut kuitenkin kesken istunnon säälimään milloin ketäkin. Isäntä sanookin aina minulle, että "Sääli on sairautta".
Olis varmaan aika kovettaa luonto.

No äsken koitin kovettaa luontoni, kun ovelle ilmestyi koriste-esineiden myyjä.

Oli kyllä kuitenkin tosi pientä vaille etten langennut, mutta Repe tulikin ja säikytti myyjän matkoihinsa:

Nuoli sen paljaita sandaalivarpaita niin kiihkeästi, että myyjä keräsi tavaransa ja lähti. 



Repe tuumaa tässä "Mihin se nyt lähti, minulta kun jäi ihan kesken koko tervetulotoivotus ?"

Niin epäreilua

Ollaan tässä Isännän kanssa yritetty parikymmentä vuotta laihduttaa. Käyrä on ollut enimmäkseen nouseva kunnes tehtiin vakaa päätös, mikä lukema saa olla suurin ja siitä ei ole tingitty.  Mutta nyt on Isäntä leuhkinut vaakalla käydessään numeroitten kummasti kohdallaan pienentyneen. Ja nyt heti niin opettavaiseen sävyyn neuvomassa, kuinka sitä ihan varmaan laihtuu, jos syö vähemmän. Hyvähän sen on, miehille kun näkyy käyvän tietyssä iässä ihan luonnostaan sillä tavalla, että jos vaimo pimeässä jalkalihaksia tutkisi, niin ei omakseen tuntisi. Entiset lihaksikkaat pohkeet muuttuu rimppakintuiksi, alkaa ihan pelottaa, että jos koko mies muuttuu rimpulaksi. Ja niistähän minä en välitä. Helppokos siinä on laihduttaa. Naisilla kun tuntuu taas käyvän ihan luonnostaan päinvastoin. Kaikki suuhunpantava siirtyy suoraa päätä vararavinnoksi pahan päivän varalle.

Täytyypä lähteäkin Repukan kanssa hikilenkille, vaikka siitä on kyllä hiki kaukana, vilu siellä tulee kun sekin on käynyt semmoiseksi, että kun yrittää tehdä puoli kilometriä pidemmän lenkin, niin se lyö täysjarrut päälle ja katsoo pää takakennossa silmät suurina emäntäänsä, että "Ootko ihan kaheli, en varmasti astu askeltakaan pidemmälle". Täytyy yrittää tänään höynäyttää sitä kysymällä "Missä mustikoita ?". 

Repestä puheenollen, koira on kuulemma paras sydänlääke. Ja sen olen kyllä todennut moneen kertaan.

Kyllä siinä kaikki turha unohtuu, kun Repe katsoo NIIN iloisesti silmiin, eikä tarvitse sille selittää, mistä päin tuulee. Kaikki se vaan hyväksyy ja on kanssani (enimmäkseen) samaa mieltä.

Laiskotellen

Viikonloppuna oli Säykki-Päivät. Jaa että, mistä ne huomasi. No siitä kun meni paikalliseen kauppaan ja kassajonossa oli entisen 4 hengen sijasta 7-8 henkeä. Ihmettelin oikein moista kassaruuhkaa sekä niiden muutaman "ylimääräisen" jonottajan erilaista silmänpilkettä, kunnes huomasin, että tehtaan suunnassa roikkui riepu, jossa luki "SÄYNÄTSALO PÄIVÄT". Silloin tajusin, että niillä ylimääräisillä kassajonottajilla oli ilmeisestikkin jotenkin nostalginen olo, kun olivat tulleet kotiseudulleen muistoja verestämään. Matalaa oli pidetty profiilia, ei tullut mainoslappusta postilaatikkoon, ei mitään näkyvää tienvarsiplakaattia, mistä olisi tiennyt edes käydä Juurikkasaaressa tansseissa. Siis ohi menivät...päivät.

Eilen ilmoitin Isännälle, että vietän niin laiskan päivän, kuin ihminen vain voi. Istuin lempituolissa kaukosäätimen kanssa veivaten kanavia edestakaisin. Parhaimman arvosanan sai ohjelma nimeltään Maria Montazami, josta ei kerta kaikkiaan voi olla tykkäämättä. Ihanan hauskalla tavalla höpsö 4 lapsen äiti selityksineen Ameriikasta. Kun hänen selityksiään kuuntelee, ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. 

Suoritettuani laiskottelua totesin senkin käyvän työstä. Olinkin kateellinen ihmisille, jotka voi olla ihan hyvällä omalla tunnolla laiskoja. Minulta se ei ainakaan eilen onnistunut. Minulla kun on joku kumma hyrrä päässä, joka miettii jotain tehdessä jo seuraavaa hommaa ja en saanut sitä millään noin äkkiseltään päiväksi pysähtymään. Ja häntäluukin alkoi puutua. Onneksi on tuo Repe -liikuttaja kuitenkin olemassa. Sen kanssa ei voi ihan vetolaiskaksi ryhtyä...päiväksikään.

Haikeutta herättää kaste maassa, ja pimenevät illat. MUTTA on siinä se hyvä puoli, että kohta ei näe kuin sisälle päin. Ei kasva kasvit eikä marjo marjat. Ehkä sitä sitten voi olla välillä hyvälläkin omalla tunnolla  laiskana. 

Aurinko laskee Riihivuoren taa

Marjanpoimija ja mätäkuun juttuja

Paistelin tuossa äsken mustikkapiirakan, johon eilen Repen kanssa käytiin mustikat yhdessä keräämässä. Olikin minulla innokas ihana marjanpoimija mukana. Melkein tunnin mutusteli mustikoita ja tahtoi aina samaan puskaan kuin minäkin. On se kiva, kun on innokas kaveri, itsekin siinä ihan innostuu.
Paljon oli marjoja metsässä, mutta huonolaatuisia. Pieniä ja kitkeriä vai johtuuko lie siitä, kun on tullut syötyä viime aikoina niitä pensasmustikoita enimmäkseen. Ne kun on niin makeita.

 

Sitten ilta menikin Repukalla marjareissusta väsähtäneenä kirjoituspöydän alla "koirankopissa"maatessa tyytyväisenä: maha täynnä mustikoita ja vailla vetovastuuta Isännän ollessa kotona. 

Se kun on pienelle koiralle NIIN raskasta ja vastuullista olla pomon asemassa Isännän ollessa poissa. Silloin ei parane silmiä ummistaa ja pitää olla hyvin valppaana.


 

Isäntä ite se makoilee verannan vanhalla renginsängyllä odotellessan saunan lämpiämistä ja sillä pulppuaa tällä hetkellä runosuoli: fundeeraa siellä itsekseen hengseleitä paukutellen, että kun ne viisaat kuulemma väittävät, että suolistossa olisikin aivot. Ja siitä ajatuksesta innostuneena tuumailee, että silläkös hänellä silloin tällöin pätkii.
Nyt taitaa olla parasta pistää tuo verannan ovi kiinni.....................liekkö nuo niitä ns. mätäkuun juttuja.