Siinä se roikkuu Emännän mestariteos, suuri ylpeydenaihe, takimmaisena rivissä kuivahtamassa.
Minä, joka koko kesän olen kiertänyt vettä ja ruumiillista työtä, erehdyin kauniina kesäiltana Repen kanssa matonpesupaikalle. Ja siellähän virkosi lapsuuden muistot ja hajut eloon ja tänään olin jo toisen kerran verestämässä muistoja. Ties vaikka jatkaisin joka ilta, niin kauan kuin lämpöä riittää.
Ja Repehän se tykkäsi vaihtelusta, ainut että sai aina välillä mäntysuopa-vaahdot päälleen, kun harjat vaan suihki yli laitojen.
Vesikin tuntui putkesta tullessaan NIIN lämpöiseltä, että melkein olisi mieli tehnyt istahtaa pesualtaaseen itsekkin.
Kyllä kelpasi, kun oli järjestettynä tuommoinen tekniikan huippuvehjekin kuin mattomankeli
Siinä vaan piti olla tarkkana, että mankeloi vain mattoja, ei sormia eikä esim.märkiä koiria
- Kuntosaleille pitäisi ilman muuta saada matonpesusali yms. hyödyllistä ruumiillista työtä, niin ei menisi nekään punnerrukset nyt hukalle näinä kovina aikoina.
Ai että kun oli kiva vielä kotonakin ihailla mattotelineellä liekkö 50-60 -luvulla kudottua perintö-muovimattoa ja vallankin kun väreistä sai nyt selvän.
Nyt kaikki joukolla terästämään vanhoja taitoja !
