Itseltänikin ihan varkain suu alkaa jauhaa (minun mielipidettä kysymättäkin) syitä ja seurauksia. Kunnes yht'äkkiä huomaan selvittäneeni mukamas asiankulun ja siihen johtaneet tapahtumat.
Mutta ei minusta olisi kuitenkaan mitään asianajajaakaan tullut, olisin sielläkin alkanut kuitenkin kesken istunnon säälimään milloin ketäkin. Isäntä sanookin aina minulle, että "Sääli on sairautta".
Olis varmaan aika kovettaa luonto.
No äsken koitin kovettaa luontoni, kun ovelle ilmestyi koriste-esineiden myyjä.
Oli kyllä kuitenkin tosi pientä vaille etten langennut, mutta Repe tulikin ja säikytti myyjän matkoihinsa:
Nuoli sen paljaita sandaalivarpaita niin kiihkeästi, että myyjä keräsi tavaransa ja lähti.
Repe tuumaa tässä "Mihin se nyt lähti, minulta kun jäi ihan kesken koko tervetulotoivotus ?"
