Pessimistin puheenvuoro

Juu, niin se on, että liika positiivisuus on teeskentelyä. Rajansa kaikella. Ei semmosia Hangon keksejä kestä aina kattela, mököttävät kuitenkin salaa kotonaan pimeässä. Pessimisti ei ainakaan pety.
Vettäkin tulee taivaalta taas niin, että Jyväskylään pääsee kohta veneellä satamasta ajamaan Sokokselle asti. Pitäs varmaan ottaa semmoiset Espanjalaiset tulvarännit käyttöön. Siinähän on jo hyvä rännin alku siinä Paviljongin parkkitalon syvennyksessä, josta autot ajavat ali satamasta Jyväskylän ohikulkutielle.

Espanjalainen tulvaränni, (huomaa patja myös toisessa ulostulossa)

Ja juuri kun pääsin neuvomasta kaveria hampaiden huollossa, ja pääsin kehumasta Lidlin pizzoja Isännälle siitä, kun niissä on sentään lihaakin päällä, niin nielaisin maukkaan palan kanssa kokonaisen puolikkaan takahampaan.

Ja siitähän se sitten harmitus syntyi, hyvä kun uni tuli yöllä silmään.
Mutta kokosin itseni, tilasin hammaslääkärin ja Huom ! menin myös vastaanotolle asti. Ja läksin sieltä runsaiden kehujen kera.




Isäntä se luuli olevansa vissiin vitsikäs kotiin tullessaan, kun kertoi funtsanneensa automatkalla, että se on sitten kiva kappale kuulemma se "On hetki jolloin Tuula uinahtaa". Tein pienen korjauksen asiaan. Ja läksin päikkäreille kehotuksesta.         ->      On hetki  - kappale

Liika on liikaa positiivisuudessakin, tuumaa Repe

Somen ulottumattomissa

Viikko reissussa ja voi sanoa nääs, että jotakuinkin "Somen" ulottumattomissa. Koti oli Vilppulan kosken varrella: ei toiminut telkkari eikä netti. Mutta paljoakos tuo haittasi, kun asunto laitettiin alueen vilkkaimmalle paikalle, siitä näki hyvin sekä isäntäväki että koira seurata alueen tapahtumat; niin koiranulkoilutukset, uimapaikan tapahtumat, venesaunan seilaamiset sekä lähtevän ja saapuvan laivaliikenteen.

Repe- parfyymikoiralla kului aika vaunun ovensuussa nenä ilmaa haistellen, kun ovesta leijaili jatkuvasti mitä ihanampia tuoksuja. Alue on todella puhdas ja viihtyisä.

Rannassa on myös rantaravintola, jossa on viikonloppuisin elävää musiikkia sekä eläväistä kansaa.


Ja siellä on myös helppo käydä syömässä, jos ei nälältään kerkiä odottamaan oman ruuan valmistumista.




Sen verran kotoista oli kosken rannalla, että viihdyttiin kokonaista 5 yötä siellä  ilman somea =).
Aika kului hyvin sukuloidessa, Isännän seilatessa kanootillaan, Mäntän ihmeitä tutkiessa jne... Yhtenä päivänä Isäntä ilmoitti, että lähdetääs Keuruun Markkinoille. Sinne sitten lähdettiin, mutta kun päästiin alueelle, Isäntä ilmoittikin, ettei kuulemma periaatteesta ala maksamaan sisäänpääsymaksua siitä hyvästä, että pääsee kiertämään aidatun alueen sisälle markkinakojuja. Siinä sitä sitten Repen kanssa hiukan toisiamme katsottiin ja oltiin periaatteessa samaa mieltä.
Ei muuta kun syömään sitten markkina-alueen ulkopuolelle ja ajelua Kolhon kautta kotivaunulle takaisin sateen ropistessa kattoon. Rajansa kaikella: koskahan keksivät sisäänpääsymaksun ruokakauppaan.

Harvemmin on koira ollut näin väsynyt kuin kuvassa. Väsymys ei katso silloin aikaa eikä paikkaa.

Mutta kyllä oli väsymystä edeltävä kyläpaikkakin NIIN KIVA, ettei monesti ole moista huomiota koira saanut. Oli koiralle leluja, herkkupaloja ja paljon silitystä ja  paijausta.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus Repenkin seilata Isännän kanssa yhdessä kanootilla valloittaen Keurusselkää, mutta siitä ei seurannut ainakaan ensimmäisellä kerralla kuin porua ja valitusta.


Ei vaunukoira ole välttämättä mikään vesikoira !!! sanoi Repe.





Mäntässä käytiin Myllynrannassa syömässä ravintolassa hyvät sapuskat. Alla kuva ruokapöydästä näkyvästä maisemasta Keurusselälle päin.

Muun muassa tämmöinen prinsessaluomus Outlet-myymälässä oli esillä.

Mäntän "leipä" -tehdas  (=WC-paperitehdas)

Valkoinen talo taustalla häämöttää

Tällä kertaa jäi taide ja monta muuta katsomatta. Oli niin kiva viettää kiireetöntä vaunuelämää siellä kosken rannalla. Todettakoon, että Tokmannissa oli todella hyvät Ale-"markkinat".

Isännän kanssa tuumattiin, että "ihan kiva ja kotoisa paikka", mutta kyllä Mänttäkin yhden jonkinlaisen tornin keskustaan tultaessa tarvitsisi maamerkikseen. Muisteltiin, että "ennen vanhaan" liikennevalojen kohdalla lammen rannassa oli paljon kauniimpi rakennus kuin nykyinen. Ja riikinkukkoakin siinä sitten muisteltiin. 

Härmälässä

No nyt on päästy vihdoinkin asiaan, ainakin Reissu-Repen mielestä. Voiko elämä tästä paremmaksi muuttua: saa päivystää paraatipaikalta maailmanmenoa ja haistella jos jonkinlaisia koiraparfyymeitä puiden juurilta. Eikä tarvi tuijottaa aina noita kahta samaa naamaa, siis Emännän ja Isännän.

"Vaihtelu virkistää" sano Repe Härmälän leirintäalueelle saapuessa. Ihan alkoi heti jo pelkän hengitysilman mukana tarttua tuo TaMPeReeen murr'rekkin.


Reissuun lähtö oli taas kerran uskomattoman monimuotoista, kun näköjään tavaran määrä tuntuu olevan vakio, on kyseessä sitten viikon tai kuukausien reissu. Paljon piti ahtaa taas matkaan "kaiken varalta" tarviketta, monen tarpeellisen kuitenkin unohtuessa.

Ja vettä tuntuu taivaalta tänä kesänä tulevan kirjaimellisesti kuin saavista kaataen, onneksi meidän Isännällä on kanootti katolla, niin päästään siitä sitten kätevästi lipumaan veteen, jos sattuu ihan oikein enemmän sitä satamaan. Sääliksi käy ulkomaan eläviä, jotka ovat telttoineen leiriytyneet mutaiseen maahan. Näkyivät kokoavan leiriään uimapuku päällä, niin ei eipähän kastu ainakaan kaikki vaatteet.

Katsastettiin tällä kertaa Härmälän leirintäalue. Mainio paikka sijainniltaan: vain 4 km kaupungin keskustaan. Kauniilla paikalla, mutta sijaitsee mutaisella kennäällä ja se ei sateen sattuessa ole todellakaan kivaa.

Nämä pari kuvaa on Härmälän leirintäalueen uimarannalta.

Käytiin kävelyllä vanhalla Finlaysonin tehdasalueella. Siperian liikekeskuksessa söin elämäni parhaimmat bataattiranskikset ja 2 mm:n vahvuiseksi hakatun possufileen kasviksilla, nami nami. Sinä päivänä ei muuta ruokaa sitten tarvittukaan. Eksyttiin myös suklaakauppaan, Isäntä osti Tampereella tehtyä suklaata ja minä onneton huomasin vasta vaunulla ostaneeni Ruotsalaista suklaata. Täyteläistä oli mutta pilattu upottamalla vahvaan kaakaoon. Paljon olisi nähtävää Tampereellakin. Puistot siellä tuntuu olevan täynnä höpötteleviä, seurallisia mummoja, vallankin jos koiran kanssa kulkee. Mikä lie pappojen kohtalo, jos puistoihin eksyvät.

Finlaysonin kartano

Metso-kirjasto

Huh hellettä !

Huh hellettä, sano Isäntä kun tuli ulkoa kesken työn touhujensa hakemaan flanellipaitaa. Valitteli myös, että on sekin ihmisellä harmi, jos haluaa tehdä itse puusta ynnä muusta haluamiaan tavaroita, kun kaupasta saisi paljon helpommalla MUTTA ei juuri sellaista, kun sitten haluaisi. Liekkö joku telineen tekele puusta tällä kertaa. Täytyypäs käydä katsastamassa tekele samalla kun Repe käy lenkillään; sille reissulle kyllä nykyään kannattaisi melkein kompassi mukaan ottaa, sen verran aikaa vievää on tämä tarpeittensa häntä-/kuono -ilmansuunnan valikoiminen. Siinä käy melkoinen hyörinä ja pyörinä ennen kuin oikea suunta löytyy. Enkä ole vielä saanut selvää, kummassa ilmansuunnassa häntäpään pitää olla: pohjoisessa vai etelässä, ennen kuin herra on tyytyväinen ja alkaa tapahtua ja sekin usein juuri keskelle jalkakäytävää.

Nyt onkin otettu matkaanlähtö oikein varman päälle. On harjoiteltu 3 yötä kotipihassa vaunussa nukkumista. (Viime keväänähän vauhtia otettiin lähi-ABC:n pihassa yöpymällä)  Tarkoitus tässä olisi jossain päin piipahtaa, mutta toisaalta melkein riittäisi, kun illalla siirtyisi tuonne vaunuun eväiden kanssa ja katselisi siellä telkkaria kuten tangomarkkinatkin tuli katsottua ja fiilistelisi. Viime yönäkin ropisteli sade kattoon niin kodikkaasti. Mutta tärkeintä tässä nyt ei ole matkan pituus vaan matkalla olo. Tai siis  pelkästään vaikka vaunussa olo omassa kotipihassa.

Niin ja mites kävikään lopulta Emännän rahille. Löytyi tosiaan se mieleinen sieltä Kaluste 10:stä, mutta pitihän se päällyskangas siihen sitten vielä hakea Eurokankaasta, missä suurin piirtein sairastun aina kangashulluudesta, on siellä NIIN ihania kankaita.

No, sitten aloin suunnitella, että mites se päällinen nyt sitten kätevästi tehtäisiin ja näppäränä ompelijana (näin kuvittelin) aloin sitä rahin päälle virittämään. Samassa tuli Isäntä, otti kankaan, heitti sen lattialle nurin päin. Pisti rahin siihen kankaan päälle myös nurin päin, haki autotallista vatupassin ja tussin !!! minä siinä kohtaa jo hekottelin, että no joo............ =)  siinähän yrität.

Sitten se piirsi neliönmuotoisen kankaan nurjalle puolelle tussilla rahin ääriviivat käyttäen pitkää vatupassia viivottimina ja jatkoi viivoja niin että ylimääräisen kankaan pois leikkaamisen jälkeen kangas oli ristin muotoinen. Ja sanoi n. 3-5 minuutin jälkeen, että siinä se on, ei muuta kun rouva on hyvä ja käy ompelemaan. Ja kaikki tämä vielä kaiken kukkuraksi yhdestä samasta kankaasta.
Tuumasin hiljaa itsekseni, että kyllä joka naisella pitää olla oma insinööri, jos nuo ompeluasiat onkin niillä noin helppoja. Kaikki nämä vuodet olen tehnyt näköjään paljon turhaa työtä, juukeli sentään. Ja lukenut netistäkin kaiken maailman ohjeita, kuinka rahiin pistetään palanen sinne ja toinen tänne. ÄRR!!

No, sitten tein työtä käskettyä ja  leikkasin ne ylimääräiset neliöt pois ja ompelin tussin jäljen mukaan ja kävin välillä nöyränä tämän meidän uuden ompelijamestarin luona kysymässä neuvoa. Ja lopulta päällinen kuulemma niitataan rahin pohjaan.

Lopputuleman näette sitten lomareissun jälkeen. Nyt pitää mestarin  kuulemma tehdä sitä jotain telinettä.

Lomalaisen kiireitä

Repe testaamassa rahia

............Rahitarina jatkuu....

Eilen pääsi käymään niin, että kolean sadepäivän (yhden niistä monista) ajanvietteeksi lähdettiin kruisailemaan ja päädyttiin Kirriin Kaluste 10:iin. Ja siellähän olikin niin viettelevästi asetellut Outlet -kalusteet , että käteen jäi taas uusi rahi. Isäntä ei joutunutkaan tekemään itse sitä puuttuvaa rahia. Ja niin on Emäntä ja koira tyytyväinen. Ainut harmi on, että pakkohan niissä on koiran takia suojia pitää, että kehtaa sitten paljastaa ne vieraiden tullessa. Mutta ei sentään muoveja jätetty, sellastakin on nähty.
Isäntä vielä varmisteli, että onko nyt varmaan riittävästi raheja ?


Juuri kun päätin, että nyt riittää kaupungille menot, niin tuli taas sadepäivä. Ei nyt ihan satanut, mutta ei ulkonakaan ihan voinut istuskella hellekamppeissa. Aattelin siis ihan pikipäin vain käväistä katselemassa jotain tyttömäistä ja kerroin meneväni mm.katsomaan kirjakaupasta aikuisten värityskirjaa,joka on tämän hetken myydyin tietokirja, Isännän ilmeestä päätellen sillä oli aukko tässä kohtaa sivistyksessä.
Päästyäni Sokkarin hajuvesipöllystä ulos, huomasin että sen verran harvoin kuitenkin tulee kaupungilla käytyä, että etsimäni kaupat karkaa melkein joka käynnillä jonnekkin muualle. Kuten Intian basaari oli nyt hukassa. Muutamassa kaupassa kuljeskeltuani ja ahistuttuani ihmismassaan,  palasin takaisin Sokkarille ja eksyin Sokkarin Outlet-myymälään suurin odotuksin, mutta miten sen nyt kauniisti sanoisi: eivät olleet vaatteet myyvästi esillä. Päinvastoin, sukkelasti melkein silmät kiinni ohitin vaaterekit. Kengät sitä vastoin oikein vetivät puoleensa. 

Mikähän siinä on, että minulla on AINA kiire kotiin. Se haittaa töitä ja harrastuksia, kun koti on niin kiva paikka, että sinne vaan mieli tekee. Kaupungilla on kiva käydä ja todeta, että siellä menee vaan aika, rahat ja hermot.
Ajasta puheen ollen; Isännältä kun kysyy, että mikä aika käy, vastaus on "Aika kun aika". Leppoisaa, vai mitä, ainakin näin lomalla.

Retroradio

Ostin sitten kesäloman kunniaksi retroradion. Siinähän ei ole tärkeä hifistely,vaan se tunnelma. Riittää, että puheesta ja musiikista saa selvän. Sitä on sitten mukava tehdä keittiötöitä, kun pistää radion päälle. Tuntuu, ihan kuin työt ei töitä olisikaan.

Kaivoin äsken villasukat jalkaan kun taas alkoi tuo lämpötila tippumaan. Viime vuotinen matka siellä lämmössä on tehnyt semmoisen vaikutuksen, että hirveän herkästi kaivan vaikka näin heinäkuussa villatakin niskaan ja sukat jalkaan. Enkä häpeä ollenkaan laittaa vahvempaa takkiakaan niskaan, jos mennään Repen kanssa jänisjahtiin illalla myöhäsempään aikaan. Siis palelusta en enää tykkää ollenkaan. Ja toisenkin vaikutuksen se teki, meinaan haikeuden meidän kesän lyhyydestä. On sitä haikeutta ennenkin ollut, mutta nyt vallankin sen tuntee nahoissaan entistä enemmän. Niin ja tekihän se vuorotteluvuosi vielä kolmannenkin haitan, ettei tämmöinen 4 viikkoa lomaa tunnu missään, eihän tässä kerkiä kuin suunnitteluasteelle, toteutusasteessa pitää jo palata töihin. Paras siis olla suunnittelematta. Oikeastaan kun aattelen, niinhän se on mennyt koko elämä. Kaikki on vain tapahtunut. Jälkeen päin olen sitten aatellut, että aika hyvinhän siinä sitten kävi suunnittelemattakin.

Paitsi, että lähdettiin tässä Isännän kanssa suunnitellusti ostamaan Emännälle ja koiralle sopivaa uutta rahia. Siihen pitäisi mahtua Emännän jalat ja koira myös, siis yhtä aikaa. No, siinä sitten ei käynyt hyvin ollenkaan. Tuli rahi, mutta oli liian korkea, tuloksena lähti olohuoneesta pöytä ja nyt on rahi sen tilalla. On otettu rahin jalatkin pois, että totuttaisiin uuteen liian korkeaan "rahi-sohvapöytään" ja entinen kulahtanut sopivan kokoinen rahi könöttää entisessä paikassaan entistä rumempana. Tuloksena siis kaksi sopimatonta rahia. Nyt ollaan ihan neuvottomia. Isäntä kyllä lupasi tehdä itse mittatilaustyönä Emännälle ja koiralle uuden ehomman huusholliin sopivan rahin. Aika näyttää.....voinko sanoa, että hyvinhän siinä sitten kävi.

Kuvia Tampereelta Näsinneulasta käsin

Kesävieraiden ottamia valokuvia

Myönnettäköön, kaunista on Tampereella