Kaivoin äsken villasukat jalkaan kun taas alkoi tuo lämpötila tippumaan. Viime vuotinen matka siellä lämmössä on tehnyt semmoisen vaikutuksen, että hirveän herkästi kaivan vaikka näin heinäkuussa villatakin niskaan ja sukat jalkaan. Enkä häpeä ollenkaan laittaa vahvempaa takkiakaan niskaan, jos mennään Repen kanssa jänisjahtiin illalla myöhäsempään aikaan. Siis palelusta en enää tykkää ollenkaan. Ja toisenkin vaikutuksen se teki, meinaan haikeuden meidän kesän lyhyydestä. On sitä haikeutta ennenkin ollut, mutta nyt vallankin sen tuntee nahoissaan entistä enemmän. Niin ja tekihän se vuorotteluvuosi vielä kolmannenkin haitan, ettei tämmöinen 4 viikkoa lomaa tunnu missään, eihän tässä kerkiä kuin suunnitteluasteelle, toteutusasteessa pitää jo palata töihin. Paras siis olla suunnittelematta. Oikeastaan kun aattelen, niinhän se on mennyt koko elämä. Kaikki on vain tapahtunut. Jälkeen päin olen sitten aatellut, että aika hyvinhän siinä sitten kävi suunnittelemattakin.
Paitsi, että lähdettiin tässä Isännän kanssa suunnitellusti ostamaan Emännälle ja koiralle sopivaa uutta rahia. Siihen pitäisi mahtua Emännän jalat ja koira myös, siis yhtä aikaa. No, siinä sitten ei käynyt hyvin ollenkaan. Tuli rahi, mutta oli liian korkea, tuloksena lähti olohuoneesta pöytä ja nyt on rahi sen tilalla. On otettu rahin jalatkin pois, että totuttaisiin uuteen liian korkeaan "rahi-sohvapöytään" ja entinen kulahtanut sopivan kokoinen rahi könöttää entisessä paikassaan entistä rumempana. Tuloksena siis kaksi sopimatonta rahia. Nyt ollaan ihan neuvottomia. Isäntä kyllä lupasi tehdä itse mittatilaustyönä Emännälle ja koiralle uuden ehomman huusholliin sopivan rahin. Aika näyttää.....voinko sanoa, että hyvinhän siinä sitten kävi.
