Huh hellettä !

Huh hellettä, sano Isäntä kun tuli ulkoa kesken työn touhujensa hakemaan flanellipaitaa. Valitteli myös, että on sekin ihmisellä harmi, jos haluaa tehdä itse puusta ynnä muusta haluamiaan tavaroita, kun kaupasta saisi paljon helpommalla MUTTA ei juuri sellaista, kun sitten haluaisi. Liekkö joku telineen tekele puusta tällä kertaa. Täytyypäs käydä katsastamassa tekele samalla kun Repe käy lenkillään; sille reissulle kyllä nykyään kannattaisi melkein kompassi mukaan ottaa, sen verran aikaa vievää on tämä tarpeittensa häntä-/kuono -ilmansuunnan valikoiminen. Siinä käy melkoinen hyörinä ja pyörinä ennen kuin oikea suunta löytyy. Enkä ole vielä saanut selvää, kummassa ilmansuunnassa häntäpään pitää olla: pohjoisessa vai etelässä, ennen kuin herra on tyytyväinen ja alkaa tapahtua ja sekin usein juuri keskelle jalkakäytävää.

Nyt onkin otettu matkaanlähtö oikein varman päälle. On harjoiteltu 3 yötä kotipihassa vaunussa nukkumista. (Viime keväänähän vauhtia otettiin lähi-ABC:n pihassa yöpymällä)  Tarkoitus tässä olisi jossain päin piipahtaa, mutta toisaalta melkein riittäisi, kun illalla siirtyisi tuonne vaunuun eväiden kanssa ja katselisi siellä telkkaria kuten tangomarkkinatkin tuli katsottua ja fiilistelisi. Viime yönäkin ropisteli sade kattoon niin kodikkaasti. Mutta tärkeintä tässä nyt ei ole matkan pituus vaan matkalla olo. Tai siis  pelkästään vaikka vaunussa olo omassa kotipihassa.

Niin ja mites kävikään lopulta Emännän rahille. Löytyi tosiaan se mieleinen sieltä Kaluste 10:stä, mutta pitihän se päällyskangas siihen sitten vielä hakea Eurokankaasta, missä suurin piirtein sairastun aina kangashulluudesta, on siellä NIIN ihania kankaita.

No, sitten aloin suunnitella, että mites se päällinen nyt sitten kätevästi tehtäisiin ja näppäränä ompelijana (näin kuvittelin) aloin sitä rahin päälle virittämään. Samassa tuli Isäntä, otti kankaan, heitti sen lattialle nurin päin. Pisti rahin siihen kankaan päälle myös nurin päin, haki autotallista vatupassin ja tussin !!! minä siinä kohtaa jo hekottelin, että no joo............ =)  siinähän yrität.

Sitten se piirsi neliönmuotoisen kankaan nurjalle puolelle tussilla rahin ääriviivat käyttäen pitkää vatupassia viivottimina ja jatkoi viivoja niin että ylimääräisen kankaan pois leikkaamisen jälkeen kangas oli ristin muotoinen. Ja sanoi n. 3-5 minuutin jälkeen, että siinä se on, ei muuta kun rouva on hyvä ja käy ompelemaan. Ja kaikki tämä vielä kaiken kukkuraksi yhdestä samasta kankaasta.
Tuumasin hiljaa itsekseni, että kyllä joka naisella pitää olla oma insinööri, jos nuo ompeluasiat onkin niillä noin helppoja. Kaikki nämä vuodet olen tehnyt näköjään paljon turhaa työtä, juukeli sentään. Ja lukenut netistäkin kaiken maailman ohjeita, kuinka rahiin pistetään palanen sinne ja toinen tänne. ÄRR!!

No, sitten tein työtä käskettyä ja  leikkasin ne ylimääräiset neliöt pois ja ompelin tussin jäljen mukaan ja kävin välillä nöyränä tämän meidän uuden ompelijamestarin luona kysymässä neuvoa. Ja lopulta päällinen kuulemma niitataan rahin pohjaan.

Lopputuleman näette sitten lomareissun jälkeen. Nyt pitää mestarin  kuulemma tehdä sitä jotain telinettä.