Kanootti katolla

Ja niin se humpsahti 4 viikkoa nopeasti hellää leppeätä lämpöä odotellessa. Pari kolme kertaa ehkä pidettiin olohuoneen ovea auki verannalle, niin ettei alkanut palella. Ei sen puoleen, ei näkynyt hyttysiäkään tällä lomalla. Ilmeisesti muuttaneet lämpöisimpiin maihin. Mutta kuten jo aiemmin sanottu, ei se varsinaisesti MINUA tämä lämmönpuute haitannut, kun on sitä omasta takaa.

Isännällä taisi olla ihan koko loman ajan kanootti auton katolla kaiken varalta. No, kyllä sille kanootille kilometrejä kertyi ja hiukankin enemmän jarruttaessa, vesi loiskui mukavasti tuulilasiin lainehtien niin, että saatiin siinä samalla aaltojen tuntua. 

Tänään sitten ilma alkoi tietenkin näin loman loppuessa tuntua viimeinkin ihanan kesäiseltä, ja me alettiin virkistymään.
Lähdettiin sitten hakemaan kisatunnelmaa katsellen suurkaupunkimaista menoa Jyväskylän keskustassa ja Lutakossa ajellen kanootti katolla ja ralliradiota kuunnellessa Emäntä sai idean, että josko lähdettäisiin peräti vaikka illalla Rutalahteen Letkaliiteriin kuuntelemaan Arja Korisevan ja Minna Lintukankaan konserttia. Ja sehän osoittautui tunteita herättäväksi illaksi. Letkaliiteri oli aivan ihana ja kiinnostava paikka ja luulen, että jatkossa sinne tulee mentyä joskus jopa tanssimaan. Konsertti oli korvaan sopivaa ja lämminhenkistä ja alussa Arja käveli yleisön seassa kätellen yleisöään, meitä myös.

Tässä Jarkko Aholan kappale lomanlopettajaiseksi, se tuli radiosta matkalla Rutalahdesta kotiin ja sopi niin tilanteeseen kun ajeltiin Vaarunvuorta alas ja alkoi yö hämärtää ja isot pilvet roikkui järven yllä....
>>>>  Pilvi taivaan peittää

Takka

Lämmön tunnetta pilviseen kesäpäivään. Repellä riitti ihmettelemistä.

Kesä tunnelmia

>>>Mr Selfridge -sarja on ollut aamujemme ilo nyt näin viimeisellä lomaviikolla. Harmi vain, että sarja on vissiin alkanut jo heinäkuun alusta. Pitää vissiin katsoa uusintana ne joskus syksyn pimeinä iltoina Areenasta tai jostain, mistä ne nyt sitten löytääkään jälkikäteen, vaikka minulla on joku ihme pakkomielle (kaikkien muiden lisäksi), siis sellainen, että ohjelma tuntuu parhaalta silloin, kun sen katsoo juuri sen esitysaikaan eikä ns."itsetilattuna". (Niin, kaikenlaisia pakkomielteitä sitä ihmisellä onkaan...)

Sarja vie ihan mennessään. Se on jotenkin tähän nykyajan vöyhötykseen ja ihan suoraan sanottuna älyttömään menoon verrattuna viimeistä piirtoa myöten tyylitelty ja muistuttaa niin ihanasti vanhoja Englantilaisia sarjoja ja aikas karismaattinen henkilö itse tämä Mr Selfrdgekin.

Ja niin sitä voi mieli muuttua: Minä, joka en ennen sitten tykännyt ollenkaan ruotsalaisesta liiasta positiivisuudesta, niin tykästyinkin yht'äkkiä valtavasti eilen esitettyyn "Allsång på Skansen" -jaksoon, mutta luulen (jag tror att) että tällä kertaa esitetyn jakson seassa taisi olla hieman melankoliaakin mukana.

Ja miten ihmeessä siellä Tukholmassa paistaa AINA aurinkokin, kun sitä ohjelmaa esitetään ?!?!?                         >>> Allsång på Skansen

Sinne täytyy kyllä joskus mennä tuon Isännän kanssa ihan livenä paikan päälle. Mutta otan silti sateenvarjon kassiini mukaan varulta. 
Enkä mene ihan siihen käytävän viereen istumaan, ettei se Sanna Nielsen heti tyrkytä sitä mikkiään suun eteen
.
Harmi vaan kun kesä on vain kerran vuodessa ja lomakin jo loppumassa. Pitäis lukea tuo Kiminkisen kirjakin loppuun, mutta kun siinä ei ole päätä enkä löydä sitä häntääkään mistään. Jos nyt luopuisin siitä pakkomielteestä (että aloitettu kirja pitää lukea loppuun) ja jatkan Jussi Valtosen kirjaa: He eivät tiedä mitä tekevät.

Kaivoinpa tähän kuvan matka-albumista

  

Maakuntakierros

Kyytissä lempipyöräni Helmi

Nyt on vaunu taas kotiutettu 10 päivää kestäneeltä maakuntakierrokselta. Kierretty Keuruu,Tampere ja Mänttä-Vilppula.
Ja kahteen kolmesta olisin voinut samantien kotini tehdä. Keuruulle en: kaunis kaupunkihan se on, mutta kumman hajanainen, jotain aluetta yhdistävää puuttuu eikä siellä synny semmoista kotoista fiilistä. Ja markkinoillekin on sisäänpääsymaksu. Siis pitää maksaa, että pääsee ostamaan.

TAMPERE:
On kuin saapuisi pienois - New Yorkiin, vaikken ole kyllä siellä käynytkään.

AIVAN ihastuttava ja monipuolinen kaupunki.
Olin ihan, etten sanoisi äimänkäkenä, kun siellä kuljettiin. Niin kaunista ja eläväisen tuntuista siellä oli. Ja kivasti oli säilytetty vanhaa seassa. Paljon on kehittynyt sitten siitä, kun siellä asuttiin.

Suomessa tahtoo kohta kaikki Helsinkiin ja Tampereelle, osa myös Turkuseen.

Kaikki muu väli muuttunee tätä vauhtia yhdeksi isoksi pusikoksi. Tuhansien järvien maasta tulee miljoonien pusikoiden maa. Ei näy enää järviä. Kuten en nähnyt kotiintulomatkalla eräällä Suinulan suorallakaan kaunista järvimaisemaa, mitä aina ennen olen kovasti ihaillut. Sitä kun siinä pettyneenä valittelin, niin Isäntä totesi vain, että ei ne ihan pelkästään minua varten kuulemma ala niitä pusikoita raivaamaan.

Sitten tämä ihastustava pikkukaupunki Mänttä-Vilppula (olisikohan vielä parempi tuo yhdistelmä, jos olisi vaikka Wilppula), joka on kuin suoraan TV:n amerikkalaisista sarjoista, joissa on kaupunki, yhdet liikennevalot, junarata, tori, suora kaunis puiden reunustama katu, jonka toisessa päässä on kirkko ja toisessa kaupungintalo. jne...

Ja jossa pelkästään kauppareissulla voi vierähtää tuntitolkulla tavatessa tuttuja ja sukulaisia vaihtaen samalla kuulumiset.

Ja jossa voi ajella (sähkö)pyörällä kilometritolkulla ilman ainuttakaan ylämäkeä.


Haikeana saavuttiin kotiin, mutta istahdettuamme lempituoleihimme, totesi Isäntä selkäkivun heti häipyneen valmiiksi pitkän aikajakson istumisella muotoillussa tuolissaan ja jonkin aikaa liikuskeltuamme väljemmissä tiloissa (vrt.asuntovaunu) totesimme, että kyllähän se vaan on koti ihmisen paras paikka. Ja turhat haikailut häviää hyvin nopeasti, kun loma vie rahat ja arki kaiken energian ja turhan haikailun. Niin sitten ei enää huomakkaan, mikä maisema ikkunan takaa kurkistaa.

Kaunistelematon totuus

Totuus tämän kesän heinäkuusta ilman kaunistelua.

Otin tänään kalenterin esiin ja Kas! Sepä se. Nythän on meneillään akkojen viikko. Juuri sillekö viikolle sitä pitää ihmisen ängetä lomareissulle. Vaikka kyllä minä vaunussakin (=aikuisen leikkimökki) viihdyn, mutta hieman on harmittanut, kun en ole edes vaunun vieressä tarjennut vielä istuskella. Ja jos olen yrittänyt, niin heti heittää kuuron niskaan.

Harvemmin on tullut heinäkuussa kuljettua koiran ulkoilutuslenkillä tuo inkkarihuopa niskassa ja säärystimet nilkoissa. Mutta mennään nyt säiden ja iän mukaan hienostelematta. Nuttu kuuluu ns. vaunun vakiasustoon, jota ei viedä vaunusta pois vaikka matka loppuukin.

Ja kyllä se siitä vielä lämpiää. Ennustan että viimeistään, kun työt alkaa.

Kuvia sateen jälkeen ja iltahämärissä

Mänttä-Vilppula

Istun hämärässä

Istun vaunun etuosassa lempinurkassani ja luen mummulan hyllyltä lainaamaani Kiminkisen Liekeissä kirjaa, joka lupaavasti sivulla 13 alkaa hiukan kiinnostamaan minua. Samalla juon kahvia ja näen ikkunasta, kun yksi vaununomistaja touhuaa PIPO päässä vaununsa kimpussa. Mietin hetken että olenkohan sittenkään kesälomalla.

Alueen alatasanteella on menossa muutaman päivän mittaiset vuosittaiset kokoontumiset joillain vanhoilla moottorimiehillä. Juttua kuuluu riittävän ja yksi heistä kävi juuri houkuttelemassa tuossa vieressä olevan naapuriteltan moottoripyöräväkeä kuuntelemaan Marstiota, joka kuulemma esiintyy tuossa rantaravintolassa livenä. Minä laitan oven lukkoon ja tyydyn ulkoilman ollessa 10 astetta avaamaan vain kattoikkunan ja kuulen laulun siten tänne asti ja jatkan lempinurkassani kahvin juontia ja samalla mietiskelen, että monikohan noista kerholaisista onkaan kertonut kotipuolessa lähtevänsä kalaan Vilppulankoskelle 😜, (täällä kun on hyvät kalastuspaikat tuossa koskessa), mutta kalastusvälineet on vielä kuivana ja koskemattomana boksissaan.

Pitäisi vissiin kuitenkin tarjeta lähteä vielä tässä Repen kanssa iltalenkille, kun Isäntä tuolla vaunun perällä valitti outoa hajua. Muistin juuri että päivällä lähteissämme Mänttälle, heitin kiireessä Repen kakkapussukan Isännän puoleisen renkaan viereen odottamaan kuljetusta roskalavalle. Pakko kai lähteä tästä viemään se pois, kun sattuu olemaan tuo vaunun yksi hapenottoaukko juuri siinä kohtaa nurkkaa, missä Isäntä loikoilee katsellen telkkua.

Lämmintä päälle ja Isäntä sekä koira matkaan turvamiehiksi illan hämärään. NYT lähdetään ottamaan kuva valaistusta Vilppulankoskesta.

Kenkähulluja liikenteessä

Tänään päätimme jättää Tampereen keskustan kaupat väliin. Tietäisi vain turhaa rahanmenoa kuitenkin kun houkutuksia meinaan siellä riittää ja missä ihmeessä sitä niillä vaatteilla pullistelisi, jos on kerta laitoksessa töissä.

(No, matkaan on nyt kuitenkin tarttunut 6 kenkäparia mutta Huom. Puolet niistä isännälle !! )

Joten päätettiin sitten vain tutustua Nokian Löytötavaramarkettiin, josta oli huomattavasti helpompi napata helmet seasta. Kun tunnetusti minun on muutoinkin vaikea valita yhtään mistään mitään.

Muuten, Viinikanniemi on ihanalla paikalla ja tosi tarpeellinen Tampereen matkailijoille. Meitä vaivasi vain kovasti ajatus, kuinka pienellä vaivalla paikka kohentuisi ulkonäöltään mutta ilmeisesti rahaa tulee ja käyttäjiä riittää muutoinkin. Mutta on se kuitenkin yksi Tampereen käyntikorteista. Nytkin siellä oli seassa myös ulkomaalaisia.

Ja tässä illan kevennys: Tiedättekös muuten miten perinjuurin koti-ihmisen saa mukaan matkoille....No, vetämällä vaunua perässä. HAH! 😂    Nimim. "Vaunussa kuin kotonaan, melkeinpä viihtyisämmin"

Tunnustus

Tekisipä mieleni tunnustaa että ennen lomia toivoin ettei vaan tulisikaan helteitä.

Sillä tänä kesänä tälle mummulle riittää hyvin nämä lämpötilat. Kunhan vaan vaunussa on lämmitys ja mukava kotoinen tunnelma.

Kuvaterveiset

Keuruu Nyyssänniemi

Tampere Viinikanniemi

Upea Tampere

Olennaisen äärellä

 

Kyllä täytyy oikein ihmetellä, miten maltillinen matkalle odottaja Repe olikaan, kun isäntäväki pakkasi tavaroita vaunuun. Lopulta päästiin matkaan ja köröteltiin Keuruulle tuttuun paikkaan.

On se vaan kyllä kauhee homma päästä huilaamaan, mutta nyt kun ollaan täällä vaunun etu kommuutissa partiopaikalla, niin todettiin, että kyllä se vaan tekee ihmismielelle hyvää päästä samoista nurkista välillä eroon. Nyt juodaan kahveeta ja Isäntäkin keskittyy olennaiseen. Alkoi siivota rahapussistaan vuoden/vuosien aikana kertyneitä "ruokapasseja", joilla saa ilmaisen aterian, kun leimoja kertyy tarpeeksi. Ja nyt se opettelee selfiekepin käyttöä, mutta hirvitteli omaa kuvaansa.

Kohta lähdetään kiertämään tuo Liukontupa Repen kanssa. Ja käydään samalla kuuntelemassa, kun kuuluvat laulavan karaokea.

Leikitään kotista

On se kovaa hommaa tuo reissuun lähtö. Niinkin paljon kun me Isännän ja koiran kanssa tykätään lähteä vaunulla reissuun ja asua vaunussa. Ja kokemuksestakin tiedän, ettei tee heikkoakaan asua 4 kuukautta vaunussa, vaan tosi mukavalta. Näin naisnäkökulmasta vaunuelämä on hiukan samanlaista kuin tyttösenä kun leikittiin kotista. Ja jos kyllästyy maisemaan, voi vaihtaa paikkaa.

Niin tosiaan, aina vaan se on yhtä vaikeata, siis se matkaan lähtö. Meillä kun on Isännän kanssa ilmeisesti joku ihmeellinen tauti. Ihan kuin olisi jarru päällä, kun pitäisi alkaa pakkaamaan ja laittamaan matkavarustuksia kuntoon. Isännällä se ilmenee niin, että se istuu vaan ihan rauhassa viime tippaan asti tuolissaan ja lukee lehteä. Ei tee pienintäkään liikettä siihen suuntaan, että tapahtuisi jotain, vaikka tiedän sen mielessään halajavan matkalle jo kovasti.
Tänään noin puolen päivän aikaan lopulta sanoin sille, että pitikös meidän huomenna lähteä sinne reissuun ?? Ja vastaus tuli, että" JUU, pitihän meidän ja samantein se heitti lehden sivuun ja lähti tekemään ne lukuisat matkaa edeltävät toimenpiteet, joita TODELLA on lukuisia. Ilmeisesti tähän matkaanlähtö rituaaliin kuuluu myös se minun kysymyksenikin.

Ja se näissä matkoille lähdössä niin ihmetyttää, että on ihan sama määrä työtä, lähteekö vaunulla Keuruulle vai Gibraltarille asti. Varusteurheilijana Isännällä on matkassa tietysti myös kanootti ja sähköpyörä ja tietenkin kuulemma basso ja vahvistinkin. Eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tulee eteen vaikka keikkaa pukkaisi. Eli suurin piirtein pakataan koko talo. Oikeastaan näin jälkiviisaana olisi pitänyt tehdä semmonen amerikkalainen pyörillä oleva talo. Repukallekkin piti vielä tehdä tässä auton perään korkeampi hylly, että sekin näkee maisemat paremmin.

Sama matkallelähtöahdistus vaivasi myös Emäntää, jolle tuli heti aivosumua, kun piti alkaa ajatella sopivaa matka-puvustoa, kun eihän nykyään edes tiedä onko tulossa talvi vai kesä. Nytkin lupasi hallaa Pohjanmaalle. Ja niin piti käydä kaikki tarpeet ja tarvikkeet läpi vaunussa. Tämän katsastuksen jälkeen tuumasi Emäntä saunanlauteilla, että jatkossa kyllä tehdään Isännän ja Emännän tsekkauslistat vaunun seinälle helpottamaan lähtöä. Ei tätä muuten kestä pää. Isäntä totesi tähän, että "Kuule, älä nyt noin murehdi, mehän mennään vaan noin 50 - 100 km päähän kotoa. Ja kauppojakin on kuulemma keksitty"

Mutta huomenna, jos tästä caravaani saadaan matkaan, niin voi perillä taas unohtaa tämän lähtöahdistuksen ja nauttia LOMASTA ja kaikista niistä mukavuuksista, mitä on kotoa koottu matkaan ja olla näkemättä kaikkia niitä loputtomia kotitöitä, jotka ei tekemällä lopu. Istua vaunun vieressä koivun alla nojaten vaunun seinään ja haistella kesäilmaa ja haaveilla, että josko sitten joskus eläkkeellä............saisi leikkiä kotista enemmän. 

Isännän ja emännän Bliw-matka saippuat

Lomamatka Halpahalliin

No niin, nyt on sitten avattu kesäloman matkailuosuus. Päätettiin lähteä Halpahalliin hakemaan kermaviiliä. Ihan vain piti olla semmoinen säästöreissu, että päästäisiin tästä varsinaiselle reissullekin vielä tämän loman aikana lähtemään, niin kappas vaan, siellä Hallissahan oli AIVAN ihana lounaspöytä ja jälkiruoka kahvin kera. Sinne sitä ravintolan puolelle sitten ensin juututtiin. Pöytä voitti kyllä reilusti ABC:n lounaspöydän mennen tullen. Myös hinnan suhteen oli suuri ero.

Masu täynnä siirryttiin sitten hyllyjen väliin, Isännän jätin perimmäiseen nurkkaan ruuveja yms. tarviketta etsimään ja ihmettelemään. Itse kerkisin sillä välin kiertämään koko kaupan pariin kolmeenkin kertaan. Olin ottanut vain sellaiset vedettävät pikkukärryt sitä kermaviiliä ja mahdollista maitopurkkia varten, mutta lopulta kärryt oli ihan kukkuroillaan ruokaa ja tavaraa. Lopulta kärryjen reunassa roikkui froteesaunatakkikin, sekä kauan etsimäni vakstuuki, kuten myös pikku hyllykkö ym.tavaraa (kunnon kärryähän ei tässä vaiheessa voinut tietenkään enää käydä vaihtamassa) ja kermaviiliähän vain lähdettiin hakemaan.

Semmoisia ne on ne heräte- sekä aleostokset. Isäntäkin esitteli hyllyjen välissä minut tavatessaan ihastuksissaan semmoista ns.venyvää vyötä, joka venyy kuulemma sen mukaan, kun sinne laittaa jotain pientä tavaraa. En raaskinut sille kertoa, että meillä on jo vastaavanlainen kotona jossakin ennestään. Oli sillä niin aarteenlöytämisen sekä löytöretkeilijän riemu silmissään, kun se sitä ihaili siellä peränurkassa.
Ja oli aina yhtä ihastunut, kun ilmestyin uudella kierroksella hyllyjen välistä Isäntää tapaamaan.

Yhdessä hyllyvälissä ohitse kiiti vartija, ilmeisesti meni rauhoittamaan jotain huutajiakin. Mutta ei annettu niiden häiritä aarteenetsinnän riemuamme.

Heti kotiin päästyäni kännykkääni putkahti joku ihmeen Kesäetu mainos " Onko aika täyttää varastot mustepatruunoilla, tulostuspaperilla ja paristoilla? Löydät niitä meiltä! Meiltä myös pölypusseja, valokuvapapereita, kahvikapseleita, partateriä, kännykkätarvikkeita ja kaikkea muuta, mitä tarvitset kotona....... ja lisäetuna olisi tarjottu ilmaista rantakassia jne. ja viestin lopussa luki " Vetoketjullisessa ulkotaskussa on tilaa puhelimelle, lompakolle ja avaimille. Mitä enää odotat?

No, ainakin meillä on juuri nyt Isännän ostama venyvä vyölaukku !!!!

APUA !  Mistä tuo puhelin minut jo jäljitti, kohta on varmaan TV:stä tutut Elisan hintasaarnaajatkin jo ovella !!!!

                                        
 

Lomalaisen rustiikkia

Suomen kesä on niin lyhyt ja vallankin kesäloma, ettei sitä kyllä kannata käyttää mihinkään turhanpäiväiseen kuuraamiseen. Jospa sitä kerrankin yrittäisi olla Ajan herrana eikä vankina.
Tänä kesänä vallankin on ollut ihan yyper-määrä siitepölyä. Ihan kiusaksi asti. Ja sen poistamiseen saa kyllä kulumaan aikaa. Kerran jo alkukesästä pesaisin ikkunapeltejä, mutta ihan turhaan. Muutaman päivän päästä näytti taas siltä, kuin niitä ei olisi ikänään putsattu. No, nyt oletan että on mänty ja koivu heittänyt pölynsä ja kävin peltejä taas läpi.

Ennen juhannusta katselin kauhistuneena ja masentuneena verantoja. Voi taas sitä työn määrää, että saisi ne jotenkin fiksumman näköiseksi. Maalia puuttuu pinnoista ja lehtiroskaa yms. pursottaa verannan lattian

puulaattojen välistä.

Ei tätä kyllä kestä katsella ja vallankaan käyttää niitä kaikkia (=paria) kauniimpaa päivää liialliseen kuuraamiseen ja olla sitten ihan kuittina  ilmoista nautinnan aikana muiden seurassa istumassa verannalla.

Vaan hätä konstit keksii ja tässä muutama laiskan lomailijan vinkki, miten saada pienellä vaivalla "rustiikkia", ja hankalat kohdat piiloon.


Huomaa myös puuritilöiden päälle heitetty vanha matto, joka pääsee tälla tavoin taas uuteen käyttöön. Ja on mukava jalkaan. >>>>>>>

Vanha pihatuolin päällinen menee vielä puusängyn päällisenä ja ikivanha kudottu pitämätön mikälie pikkumatto käy pöydän päälle väriläiskäksi.

Kuluneita kohtia peittämään käy vaikka kolme vanhaa tablettia riviin asetettuna

Ikivanhaa puulaatikkoa peittämään on samaten kaivettu vanha pesty pitämätön matto vai liekkö aikanaan ajateltu joksikin raanuksi.

                            Ja tällä konstilla voi hämätä loman yli pesemättömilläkin ikkunoilla.


                  Ja tässä lomamusaa >>>>  Soittakaa kuurankukkaa

Lomaikkuna

Lomalla näkee kaiken selvemmin.

Kuten ikkunan takaa roikkuvat ihanan vihreät villiviinin oksat.

Näkee jopa naapurin pihasta jonkun nallekarhun kurkkivan ja kukatkin näyttää kasvavan kuivassa kivikossa, missä ennen ei ole edes kuivanmaan kalliokasvit viihtyneet.

Ja kahvikin näköjään  katettu ikkunalaudalle ja vielä rasvattoman maidon kera.

 

Huijarit

Sitä on nykyään kaikenlaisia huijareita liikkeellä. Kuten esim. puhelinhuijareita. Isännälle oli puhelimeen tullut englannista saakka sellainen. Onneksi ei vastannut saati sitten soittanut takaisin. No, siitä ei kyllä pelkoa olekkaan, se kuin ei ole yhtä utelias kuin Emäntä.
Kuulemma yrittävät saada puhelimen päähän sopivan saaliin, joka sattuisi sanomaan myönteisen lauseen, niin voivat sitten käyttää sitä sanaa ostopäätöksessä sitoumus-sanana.

Oli se vaan ennen helpompaa, kun ei peloteltu kuin liftaamasta ja Valituista Paloista.

Että sitä vaan, että kannattaa nyt kesälomallakin hokea puhelimeen vaan kovaa " NOU, NOU, NOU !!!  Ja näköpuhelimeen vielä heristää sormea !!

Ettei vaan menisi ne kovalla työllä tienatut ja KIKY-nipistetyt lomarahat ulkomaille.                                                                     >>>  NOU NOU NOU