lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kanootti katolla

Ja niin se humpsahti 4 viikkoa nopeasti hellää leppeätä lämpöä odotellessa. Pari kolme kertaa ehkä pidettiin olohuoneen ovea auki verannalle, niin ettei alkanut palella. Ei sen puoleen, ei näkynyt hyttysiäkään tällä lomalla. Ilmeisesti muuttaneet lämpöisimpiin maihin. Mutta kuten jo aiemmin sanottu, ei se varsinaisesti MINUA tämä lämmönpuute haitannut, kun on sitä omasta takaa.

Isännällä taisi olla ihan koko loman ajan kanootti auton katolla kaiken varalta. No, kyllä sille kanootille kilometrejä kertyi ja hiukankin enemmän jarruttaessa, vesi loiskui mukavasti tuulilasiin lainehtien niin, että saatiin siinä samalla aaltojen tuntua. 

Tänään sitten ilma alkoi tietenkin näin loman loppuessa tuntua viimeinkin ihanan kesäiseltä, ja me alettiin virkistymään.
Lähdettiin sitten hakemaan kisatunnelmaa katsellen suurkaupunkimaista menoa Jyväskylän keskustassa ja Lutakossa ajellen kanootti katolla ja ralliradiota kuunnellessa Emäntä sai idean, että josko lähdettäisiin peräti vaikka illalla Rutalahteen Letkaliiteriin kuuntelemaan Arja Korisevan ja Minna Lintukankaan konserttia. Ja sehän osoittautui tunteita herättäväksi illaksi. Letkaliiteri oli aivan ihana ja kiinnostava paikka ja luulen, että jatkossa sinne tulee mentyä joskus jopa tanssimaan. Konsertti oli korvaan sopivaa ja lämminhenkistä ja alussa Arja käveli yleisön seassa kätellen yleisöään, meitä myös.

Tässä Jarkko Aholan kappale lomanlopettajaiseksi, se tuli radiosta matkalla Rutalahdesta kotiin ja sopi niin tilanteeseen kun ajeltiin Vaarunvuorta alas ja alkoi yö hämärtää ja isot pilvet roikkui järven yllä....
>>>>  Pilvi taivaan peittää