Tulevaisuuden kuvia

Sattuiko kukaan katsomaan eilen Dokumenttiohjelmaa:
                        >>>>   Uudenlaisen asumisen utopiat

No, ei hätää, sieltä se löytyy Yle Areenasta.
Mutta olipa mielenkiintoinen ohjelma. Siinä veikkasivat jopa, että joskus tulevaisuudessa ihmiset eivät tarvitsisi kotiinsa muuta kuin sängyn ja läppärin. Ja muutamia välttämättömyys kapineita. Kyllästyvät kuulemma kaikkeen turhaan ja vallankin raatamiseen sen kaiken hankkimiseksi.

Kotini on Linnani

Ja saattavat olla jopa oikeassa. Siitä kun on ihan omakohtaista kokemusta -> 4 kuukautta 
asuntovaunussa. Ei mekään siellä tarvittu kuin sängyt, läppäri, murukahvia varten vedenkeitin,keittolevyt, jääkaappi ja WC.
No joo, meillä nyt oli tuohon nähden jo luksusta.

Mutta en tosiaan ihan utopiana tuota ajatusta pitäisi. Ihmisistä tulee tulevaisuudessa kuulemma semmoisia sosiaalisia erakkoja. Tykkäävät olla omissa oloissaan, mutta silti yhteydessä toisiinsa läppärinsä kautta.



Ai Että, tulisi jo se kesä, että pääsisi kokeilemaan taas hetkeksi tätä Uudenlaisen asumisen Utopiaa ja saisi unohtaa tämän vanhanaikaisen asumisen siivoamisen ja ylläpidon.

Kalapuikot

Vihdoinkin viikonloppu. Ohjelmassa Voicea ja Sohvaperunoita. Siinä sitä on sitten rento ja maanläheinen ohjelma. Niin yksinkertainen idea ja NIIN toden tuntuinen. Ei taida nykyajan ihmiset tuon lähemmäksi ja aidoimmaksi toisiaan päästäkkään, kuin yhdessä TV-ohjelmia sohvalla arvostellessaan. Sitä katsellessa tulee myös hiukan semmoinen tunne, kuin saisi vähällä vaivannäöllä porukkaa kylään, luulen että siinä piilee sen ohjelman suola yksinäisillekin. Toimisi myös hyvin opetusvideona maailmalla, nähdä ja oppia mitä Suomessa tehdään pimeinä talvi-iltoina. Siinä sitä on perheen laatuaikaa, jos ei muuta keksi. Ja mainioita ne vanhat miehet siellä senioritalon sohvalla höpötellessään. Niin hassulta kun se tuntuukin, niin tulee jotenkin niin hyvälle tuulelle kun kuuntelee niitä. >>>  Sohvaperunat -sarja

Eräs perheemme sohvaperunoista

         >>>> Lisää Sohvaperunoita
Enpä tosiaankaan ymmärrä itsekkään, miksi moinen ohjelma on mielestäni niin hyvälle tuulelle tuova.

Mutta meidän kahden sohvaperunan tuli nälkä ja kaapissa ei tietenkään mitään syötävää. No, ajateltiin lähteä käymään ABC:lle kahveelle perjantain kunniaksi, mutta sittenkin voitti se kotisohva. Ah, kuinka ihanaa saada olla vaan kotona.

Ihanan rapeita kalapuikkoja

Tutkiessani tarkemmin jääkaapin ja pakastimen sisältöä, eteen osuikin kalapuikkopaketti ja Kymppimämmiä. Siis makeata ja suolaista. Niitähän tässä juuri kaivattiin.

Ei muuta kuin Jäämeren seitit pannulle tirisemään sitruunasuolan kera ja Kymppimämmiä jälkiruuaksi. Samalla kertaa terveellistä ja Ah ! kuitenkin niin ihanan epäterveellisen makuista.

              

Koneenkorjaaja

Isäntä ilmoitti olevansa pari päivää reissussa ja minä "salaa" aattelin, että "Jippii, nyt saankin kerrankin oikein semmoisen laiskan itsekeskeisen loman ihan viettäen itsekseni laatuaikaa. Suunnittelin, kuinka nukkuisin puolille päiville ja notkuisin yöpaita päällä tukka pystyssä kahvikuppi kourassa niin kauan kuin huvittaa. Sitten ompelisin ja levittäisin kaappien sisällöt pitkin pöytiä ja nöräisin ja katselisin juuri sitä kanavaa mitä haluaisin pitäen ihan itselläni kerrankin kaukosäätimen. Ajelisin kaupoille kuleksimaan ja söisin suklaata jakamatta sitä kenellekkään ym. ym.

Mutta toisin kävi, heti vapaapäivinäni iski migreeni suklaan syönnistä, ja sehän vei tietysti osan päivistä pilalle, eikä jaksanut sitten lähteä kaupoillekaan luuhaamaan. Ja juuri Isännän ollessa poissa, meni tietysti ompelukonekin rikki. Siinä jäi pakki päälle, ei suostunut ompelemaan kuin takaperin. Tietokonekin kieltäytyi yhteistyöstä, käyttäytyi ihan omituisesti. Ja lunta satoi taivaan täydeltä, hyvä kun ovesta ulos pääsi ja kaikki suurin piirtein lakkasi toimimasta eikä mikään tuntunut miltään.

Istuttiin sitten kaksi päivää Repen kanssa toisiamme tuijottaen ja ihmeteltiin, että miten tähän on tultu, että ikävöitiin vapaapäivinämme Isäntää kotiin eikä osattukaan nauttia laatuajasta. Onkohan se ikä, joka alkaa tekemään tämmöistä oirehdintaa, ettei ollutkaan niin kivaa olla yksinään.

Ja oli ihan pakko tunnustaa Isännän kotiin tullessa sille, että "Kyllä sinua on kaivattu".

.....Ja muutenkin kuin koneita korjaamaan.

Ystävät

 

>>>   Hyvää Ystävänpäivää 

Tuula tuunaaja

Iski taas naisdraivi päälle, onneksi. Harvemmin kyllä enää nykyään. Jos semmoista ei olisi keksitty, ei tässä maailmassa mitään tapahtuisi. Se on luotu sitä varten, että pesä pysyy siistinä ja lapset sekä miehet jonkin näköisessä ordningissa. Kannattaisi vaan miesten olla siitäkin naisten ominaisuudesta mielissään, se on heidänkin etunsa.

Eihän siitä mitään tulisi jos naisetkin vain yhtä tyynenä toteaisivat, että eihän täällä yhtään siivouksen tarvetta ole tai syökää vaan lapset kaapista vaikka se vanha makkaralenkki tai ottakaa sieltä kaapin perältä viime vuotisia piparkakkuja tai silliä leivän päälle tms. jos nälättää.

Nyt kun sitä draivia ei enää tartte kokonaiseen perheeseen koko ajan suunnata, vaan riittää Isännän käskytys, niin nyt iski tuunausvietti pahemman kerran. Kun kevään henkikin on käynyt pari kertaa kylässä ja päivän valolta näkee jo hiukan komeron perukoilta muitakin värejä kuin pelkkää mustaa. Niin tuunattavaa kyllä näköjään löytyy ja se on ollut ihan tilauksessakin. 

Repe ja kaveri

Ostin kerran polvipituisen toppatakin, mielestäni aivan ihanan, mutta jotakin kummaa siitä tuntui koko ajan on puuttuvan. Löysin sitten onneksi kaappia järjestäessäni (huom ! on yksi naisdraivin muoto) kaapin perältä irtokarvakauluksen, jonka ompelin hupun reunaan ja KAS! sehän siitä oli koko ajan puuttunutkin.

Twelve points

Katseltiin tuossa lumisen automatkan jälkeen Isännän kanssa ekoja euroviisukarsintoja toinen silmä jo unesta ummessa nojatuoleissamme nuokkuen todettuamme päivän aikana, kuinka nää nykyajan vanhukset on niin pirteitä ettei perässä meinaa pysyä. Ne kun nörää IPadejaan innolla ja soittelee hanureitaan, käyvät uimahallissa ja ovat muutoinkin maailmasta niin kiinnostuneita. Siinä sitä on tavoitetta seuraavaksi 35 vuodeksi pysyä edes hitusen noin virkeänä, jos edes hengissäkään.

Meitä kun  meinaa nyt väsyttää eikä nyt edes naurata euroviisukarsinnatkaan, jossa kaikki nauravat niin kamalasti ?? eikä me ymmärretä ollenkaan, mikä niitä naurattaa, kun jotenkin kuullostivat NIIN tekopirteiltä. Nauroivat enemmän kun FST:llä samaan aikaan tulevassa Melodifestivaalissa. Siis ei voi olla totta, suomalaisetko muka nauraisi enemmän kuin ruotsalaiset. Pelkkää teeskentelyä, sanoo nämä Suomi-tosikot, ei suomessa ole ennenkään naurettu kuin aiheesta.

 

Ei naurettu ei, siis Isäntäväki eikä koira, mutta valitsimme Isännän kanssa kuitenkin illan parhaaksi ehdokkaaksi Kristan ja Roopen väliaikaesityksen, siinä oli paras koreografiakin.

Sehän se sinne varsinaisiin kisoihin pitäisi laittaa.  Twelve points

Hinauspalvelua tarvitaan

Kävin tänään verikokeessa ja ottivat monta putkea verta, liian monta !!! Kysyin jo, että jääkö mitään jäljelle. Vakuuttivat, että vielä vähän jäisi.

Siitäköhän lienee tullut tämä hetkellinen nuorekas olo. Kun erityisesti tänään tuntui, että nyt kyllä pitää ottaa joustavampi ja nuorekkaampi ote työntekoon. Muuten muuttuu muinaismuistoksi ja muut junat menee menojaan.

Siinä on vaan se hankaluus, että vaikea on yhdistää vanhaa ja uutta systeemiä, niin ettei tule tunne kuin autoa hinattaessa. Jos koskaan olette sen kokeneet, miltä se tuntuu. Menet hiukan eteenpäin ihan mukavaan tahtiin ja sitten yht'äkkiä perässä oleva hinattava auto kiskaisee ikävästi taaksepäin, niin että tuntuu.
Vitsit, että se on kurja tunne. Mutta ei ole sekään kiva tunne, jos siirtyy sinne hinattavaan autoon. Se se vasta outo tunne on, kun saat olla koko ajan varuillasi, kun hetken matkaa pääset jouhevasti vauhtiin, ja luulet jo että hyvinhän tämä sujuu, niin sitten saat jo pelätä, että törmäät hinaajaan. Ja törmäätkin.

Tältäköhän nuorisosta välillä tuntuu