keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Tuula tuunaaja

Iski taas naisdraivi päälle, onneksi. Harvemmin kyllä enää nykyään. Jos semmoista ei olisi keksitty, ei tässä maailmassa mitään tapahtuisi. Se on luotu sitä varten, että pesä pysyy siistinä ja lapset sekä miehet jonkin näköisessä ordningissa. Kannattaisi vaan miesten olla siitäkin naisten ominaisuudesta mielissään, se on heidänkin etunsa.

Eihän siitä mitään tulisi jos naisetkin vain yhtä tyynenä toteaisivat, että eihän täällä yhtään siivouksen tarvetta ole tai syökää vaan lapset kaapista vaikka se vanha makkaralenkki tai ottakaa sieltä kaapin perältä viime vuotisia piparkakkuja tai silliä leivän päälle tms. jos nälättää.

Nyt kun sitä draivia ei enää tartte kokonaiseen perheeseen koko ajan suunnata, vaan riittää Isännän käskytys, niin nyt iski tuunausvietti pahemman kerran. Kun kevään henkikin on käynyt pari kertaa kylässä ja päivän valolta näkee jo hiukan komeron perukoilta muitakin värejä kuin pelkkää mustaa. Niin tuunattavaa kyllä näköjään löytyy ja se on ollut ihan tilauksessakin. 
Repe ja kaveri


Ostin kerran polvipituisen toppatakin, mielestäni aivan ihanan, mutta jotakin kummaa siitä tuntui koko ajan on puuttuvan. Löysin sitten onneksi kaappia järjestäessäni (huom ! on yksi naisdraivin muoto) kaapin perältä irtokarvakauluksen, jonka ompelin hupun reunaan ja KAS! sehän siitä oli koko ajan puuttunutkin.