Vihdoinkin viikonloppu. Ohjelmassa Voicea ja Sohvaperunoita. Siinä sitä on sitten rento ja maanläheinen ohjelma. Niin yksinkertainen idea ja NIIN toden tuntuinen. Ei taida nykyajan ihmiset tuon lähemmäksi ja aidoimmaksi toisiaan päästäkkään, kuin yhdessä TV-ohjelmia sohvalla arvostellessaan. Sitä katsellessa tulee myös hiukan semmoinen tunne, kuin saisi vähällä vaivannäöllä porukkaa kylään, luulen että siinä piilee sen ohjelman suola yksinäisillekin. Toimisi myös hyvin opetusvideona maailmalla, nähdä ja oppia mitä Suomessa tehdään pimeinä talvi-iltoina. Siinä sitä on perheen laatuaikaa, jos ei muuta keksi. Ja mainioita ne vanhat miehet siellä senioritalon sohvalla höpötellessään. Niin hassulta kun se tuntuukin, niin tulee jotenkin niin hyvälle tuulelle kun kuuntelee niitä. >>>
Sohvaperunat -sarja
 |
| Eräs perheemme sohvaperunoista |
>>>>
Lisää Sohvaperunoita
Enpä tosiaankaan ymmärrä itsekkään, miksi moinen ohjelma on mielestäni niin hyvälle tuulelle tuova.
Mutta meidän kahden sohvaperunan tuli nälkä ja kaapissa ei tietenkään mitään syötävää. No, ajateltiin lähteä käymään ABC:lle kahveelle perjantain kunniaksi, mutta sittenkin voitti se kotisohva. Ah, kuinka ihanaa saada olla vaan kotona.
 |
| Ihanan rapeita kalapuikkoja |
Tutkiessani tarkemmin jääkaapin ja pakastimen sisältöä, eteen osuikin
kalapuikkopaketti ja Kymppimämmiä. Siis makeata ja suolaista. Niitähän tässä juuri kaivattiin.
Ei muuta kuin Jäämeren seitit pannulle tirisemään sitruunasuolan kera ja Kymppimämmiä jälkiruuaksi. Samalla kertaa terveellistä ja Ah ! kuitenkin niin ihanan epäterveellisen makuista.
