Koneenkorjaaja

Isäntä ilmoitti olevansa pari päivää reissussa ja minä "salaa" aattelin, että "Jippii, nyt saankin kerrankin oikein semmoisen laiskan itsekeskeisen loman ihan viettäen itsekseni laatuaikaa. Suunnittelin, kuinka nukkuisin puolille päiville ja notkuisin yöpaita päällä tukka pystyssä kahvikuppi kourassa niin kauan kuin huvittaa. Sitten ompelisin ja levittäisin kaappien sisällöt pitkin pöytiä ja nöräisin ja katselisin juuri sitä kanavaa mitä haluaisin pitäen ihan itselläni kerrankin kaukosäätimen. Ajelisin kaupoille kuleksimaan ja söisin suklaata jakamatta sitä kenellekkään ym. ym.

Mutta toisin kävi, heti vapaapäivinäni iski migreeni suklaan syönnistä, ja sehän vei tietysti osan päivistä pilalle, eikä jaksanut sitten lähteä kaupoillekaan luuhaamaan. Ja juuri Isännän ollessa poissa, meni tietysti ompelukonekin rikki. Siinä jäi pakki päälle, ei suostunut ompelemaan kuin takaperin. Tietokonekin kieltäytyi yhteistyöstä, käyttäytyi ihan omituisesti. Ja lunta satoi taivaan täydeltä, hyvä kun ovesta ulos pääsi ja kaikki suurin piirtein lakkasi toimimasta eikä mikään tuntunut miltään.

Istuttiin sitten kaksi päivää Repen kanssa toisiamme tuijottaen ja ihmeteltiin, että miten tähän on tultu, että ikävöitiin vapaapäivinämme Isäntää kotiin eikä osattukaan nauttia laatuajasta. Onkohan se ikä, joka alkaa tekemään tämmöistä oirehdintaa, ettei ollutkaan niin kivaa olla yksinään.

Ja oli ihan pakko tunnustaa Isännän kotiin tullessa sille, että "Kyllä sinua on kaivattu".

.....Ja muutenkin kuin koneita korjaamaan.