Emännän päivitys

Voihan Elämän Kevät, että on ihanaa, kun saa aamulla nukkua. Ja bonusta on vielä, jos sattuu olemaan vielä suht' kivuton aamu, siis ettei jotain paikkaa särje. Ja vaikka särkisikin, niin kyllä se siitä parin kahvikupin ja lempinojatuolin jälkeen antautuu.

Repukka katteli aamulla (=11.30) minua sillä silmällä, että nyt pitäs jotain tapahtua, siis että eikö jo mennä ? Se kun on AINA VALMIS menemään. Ja minä kysyin siltä, että josko kaupungille ? No siitäkös se innostui. Otti luunsa ja hyppäsi autoon. Mutta autoon menoon kesti kyllä sen mielestä hermostuttava aika, kun emäntä ei löytänyt mitään päälle pantavaa. Suurin piirtein kaikki vaatteet vedettiin hyllystä alas (taas kerran) ja mikään ei sopinut toistensa kanssa. Hyvä, ettei lopahtanut koko kaupungille meno.

Kaupungilla huomasin peilissä niin kulahtaneet housut Emännällä, että oli pakko ostaa uudet housut jalkaan heti samantein eka kaupasta. Sama tilanne oli linttas-kenkieni kanssa, mutta koitin lintata niillä kävellen edes jalat tyylikkäästi ulospäin eikä sisäänpäin. Jospa kukaan ei silloin huomaisi niitä. Oikeastaan ihan koko emäntä olisi pitänyt laitattaa uusiksi. Tehdä jonkinlainen päivitys.
Se on kamalaa, kun häviää tatsi pukeutumiseen. Itku siinä meinaa päästä naiselta kuin naiselta, saati sitten Isännältä, joka Onneksi ei ollut näkemässä. Parempi sittenkin pysyä mailla. 

Mutta Ihan kiva tuo kaupungin keskusta, saa kaiken tarvittavan yhdellä käynnillä. Jopa uudet mieleisemmät sangat vanhoihin laseihin !! Hiukan oli katukuva tällä kertaa jotenkin väsynyt, johtuiko lie rakennustöistä vai mistä lie, vai painostavasta ilmasta.

Kotia sitten Repukan kanssa köröteltiin vanhalla notkealla citikalla Repukan kurkkiessa kaula pitkällään maailman menoa. Ja kotona on taas hyvä olla: väsyneenä mutta onnellisena.

Lomalla alkaa luovuus kukkimaan 
                                                                                                                 Heinäkuu

Lomalaisen pilvet

Kauas pilvet karkaavat

Virkeän ja mukavan viikonlopun jälkeen iski loma äimistys. Isäntä vielä muutamana päivänä töissä ja Emäntä äimän käkenä. Kaikki vuoden tekemättömät työt odottamassa mukamas loman alkua, jolloin muka kerkiää ja jaksaa.

Ja Katinkontit, olo on kuin "Kauas pilvet karkaavat, niin minäkin...."  Paitsi aina vaan odottavat siltikin, katsoo mihin suuntaan tahansa. Ihan suorastaan hyökkäämässä kimppuun.
Ja kuka himskatti niitä on itselleen näin paljon kerännyt.



Täten päätettäköön, että jos ovat tähänkin saakka olleet tekemättä, niin odottakoon rauhassa loman loppuun. On tässä muutakin parempaa tekemistä. Elämä ei saa olla...............pakkotyölaitos.

Tuosta seuraavasta linkistä herää unisempikin lomalainen -->  Lomaherätys

Juhannuskuva Muuratsalosta

Kuva on otettu eilispäivänä hyvin harvinaisen muutaman tunnin lämpöhenkäyksen aikaan. Henkäys tuli ja meni. Seuraavaa odotellessa.

Lomakin taitaa tulla jo tarpeeseen, kun minä selitin Isännälle, että Junahhus on huomenna ja Isäntä....kään ei huomaa siinä mitään ihmeellistä. Johtuukohan se siitä kun söin salaattia, outoa ruokaa tämmöiselle lihansyöjälle.

Minullahan on nyt ihan oma Personal Trainer, ja siitä ihmeellinen tapaus, kun sai minut inspiroitumaan syömään salaattia. Ananastakin söin puoli purkkia. Ja mustikoita sekä talkkunoita. Ja tein Repen kanssa puolta pisemmän lenkin.

Kituviikot

Mutta on se toisaalta hyvä, kun on tämmöinen....sanoisinko työilma, kestää nämä kituviikot paremmin. Loma siintää mielessä jo niin, ettei meinaa työtuolillaan malttaa enää istua ja tuijottaa samaa ruutua. Nyt tarvitaan jo kipeästi lomaa ja uudet tuulet sekä jutunjuuret.

Isäntäkin eilen ehdotteli eka kerran tänä kesänä varovasti vaunumatkailua, se kun kokemuksesta tietää, ettei emäntää saa stressata liioilla suunnitelmilla, vaan se pitää yllättää ja antaa elää vapaasta

tahdostaan. Siis ehdotteli vain, muttei onneksi kertonut reittiä.

Kesälomaa odotellessa

Isännän saavuttua kotiin maailmalta, lämmitin valmiiksi paistettuja Kuusamon muikkuja pannulla. Ihanaa...tuumattiin, mutta samantein todettiin, että kylläpä maistuivatkin....terveellisiltä, ihan Omega 3:lta.
Ei paljoakaan muikuilta.

Kävinpä tuossa äsken pankissa, apteekissa ja kirjastossa samalla istunnolla. Enkä kokenut yhtään mitään. Muuta kun että päänsärky paheni. Helppoa kun heinänteko, mutta niin tylsää asioida koneen kanssa.
Mutta on sitä Suomen maassa jo syntynyt näköjään luontoa kaipaava sukupolvikin, kun juuri uutisissa mainittiin, että nuorisoa on hakeutunut unelmiansa elämyskesälomalle lammaspaimeneksi ja maksaneetkin siitä jopa.  HYVÄ NUORISO !
Meidän Repekin sopisi kyllä siihen hommaan tosi hyvin, sen verran on geeneissä tuota vartiointi- sekä laumankokoamis-viettiä.

Koneen vanki

Siis MITÄ oli ennen tätä tietokonetta. No, jos oikein pinnistän muistiani, niin piha tässä vaiheessa paraatikunnossa, auto imuroitu siitepölystä, kesäverhot vaihdettu, kukat mullitettu, mattojakin saattoi olla jopa nostalgia-fiiliksillä pestynä roikkuen piha-aidassa kuivumassa (nyt semmoisia ei ole edes kesäisin lattialla) ja saunakin saattoi olla jo pestynä juhannuskuntoon. Aidat ja pusikot leikattuna, hopeat kiillotettuna (Mitä ne on!! vai oliko niitä,...muistan varmaan väärin), kauniin värisiä kesävaatteita ostettuna tulevia kesäilmoja varten. Ja itseensä perin tyytyväinen emäntä ihailemassa aikaansaannoksiaan ja sen myötä myös tyytyväinen talon isäntä.

Siis tässähän tulee väkisin vähän samanlainen olo, kuin voisi kuvitella Entiselle metsurille, joka katselee metsän reunalla, kun metsäkone tekee metsässä töitä, "että teinkö kaiken tuon aikanaan turhaan ?".

No EN TEHNYT ! Vaan kyllä tämäkin kone olisi saanut jäädä keksimättä. Kyllä niin paljon enemmän ihmiset saisivat aikaan ja minä myös ! Taidan laittaa tähän semmoisen lukon päälle, että se ei käynnisty, ennen kuin joku työ on tehtynä tai askelmäärä kuljettuna.

Onneksi kuitenkin on tuo kuorsaava karvakorva tuolla jaloissa, ja kohta se sanoo vaativaan sävyyn, että "Nyt emäntä ylös siitä ja vähän äkkiä. Lähdetään haistelemaan tämän illan jäniksenjäljet"

Kesä hukassa

               Klikkaa tästä  >>>   Kesä hukassa


Kaippa sitä on kohta lähdettävä ensimmäisille joululahja-ostoksille, kun näkyi TV-kuuluttajallakin olevan yllään niin jouluinen villatunika ja itsellänikin kauluri kaulassa lenkillä, kun tuulee niin niskaan, että meinaa reumatismi iskeä. Ei kuuna päivän valkeana ennen ole juhannuksen aikoihin vielä roikkunut eteisen naulakossa talvitakkeja rivissä kuten nyt näkyy roikkuvan, ei kait niitä kannata siitä enää mihinkään siirtäkään.

Alkaa tässä olla jo toivoton olo. Eihän minulla muuta toivetta kesän suhteen, mutta jos sen verran lämpöä saisi, että hirvenisi pitää silloin tällöin edes verannan ovea auki ja antaa kesän tulla sisään.
Onko paljon pyydetty, kysyn minä.

Vaikka kannattaa kyllä tarkentaa tilausta, eli:  "Kiitos, ei mielellään yli 30 astetta vallankaan öisin".

               Klikkaa tästä  >>>      Sääennuste nopeammalla kielellä

Likkojen Lenkillä

Näissä maisemissa käyskenneltiin "Sisko"-Likkojen Lenkki. Päästiin aika hyville tuntimäärille vähäisillä kilometrimäärillä. Olisiko ollut lie 2 km/2 tuntia. Aateltiin, että ei se matka tapa vaan vauhti. Ja otettiin lunkisti. Lenkille oli varustauduttu hyvin, selässä oli reppuistuin, repussa juomapullo, energiapatukka, kampa, kamera, puhelin, sateenvarjo ja kaikkea mitä nainen nyt vain voi 2 kilometrillä tarvita.

Eipä meinannut silmiään uskoa, kuinka kaunis ja viihtyisä paikka tuo Lutakko kerrostaloineen on. Kerrostalot on viihtyisien puistikoiden väleihin sijoitettu ja viereen tehty jopa uimaranta. Sekä vieressä myös satama ja Paviljonki sekä elämää pursuava silta ja hienot maisemat. Siis aivan IHANA paikka. Ei ihme, että siinä sitten pääsi välillä unohtumaan päivän teema.

Ja taas pääsi ote herpaantumaan, kun piti kameraa kaivaa mielenkiintoisten kohteiden ilmaannuttua näköpiiriin kesken hyvään vauhtiin päässeen askelluksen.

Tässä kurvissa muistettiin taas pääasia. Ja osattiin kääntyä vasemmalle. Ihailtiin taas uusia ja vanhoja rakennuksia sijoiteltuna rintarinnan. Siinä suoralla hiukan omaatuntoa kirpaisi kun huomasin, että meidät ohitti pari äitiä lastenrattaineen ja toinen talutti parin vuoden ikäsiä lapsiaan ja he OHITTIVAT meidät.

Tiivistettiin tahtia kun nähtiin, että kilometrin kohdalla oli tankkauspiste, jossa oli tarjolla purtavaa ja erilaisia mainos-vichyjä.

Siinä olikin ihana penkillä istuskella eväitä syöden ja jutustella kahden kesken muiden samanmoisten nautiskelijoiden seassa ja ihailla allaolevassa kuvassa olevaa aalto-peltoa.

Siinä sitä sitten suunniteltiin ja haaveiltiin vanhuutta, että missähän sitä olisi kiva asustella vanhana, jos sinne asti päästään.

Seuraavaksi käännyttiinkin jo takaisin rantareitille kohti lähtöpaikkaa ja samalla huomattiin, että 8 km:n lenkkeilijät saapuivat maaliin jo sillalla. Parempi ottaa nyt loppukiri, ovat pian ennen meitä maalissa ja olivatkin.

Jukka -poikakin sai vielä laulaa poutasään aikana ilman suosiessa meitä. Ensimmäiset vesitipat tippuivat autolle palatessa. Musiikillinen anti (Armeijan pojat että Jukka-poika) pääsi meiltä kyllä menemään melkein ohi kiinnostavampien aihealueiden ohi, kuten ruokailu, kahvittelu, höpöttely ja erilaisten kojujen tutkiminen yms.

Mutta tällä kertaa oli seurustelu tärkeämmällä sijalla. Musiikkiahan on maailma täynnä mutta Likkojen Lenkki on vain kerran vuodessa.

Linnunpojat

Siellä on pesä täynnänsä poikasia, tällä kertaa suut kiinni. 

Kyllä on nämä räkätinpoikaset selvästikkin asunto-laatutietoisia, kun ovat valinneet pesähuvilakseen maamme tunnetuimman (jo edesmenneen) arkkitehdin huvilan portinpielen ja vielä ihan nenän korkeudelta. Ja kaikki mukavuudetkin pitää olla lähellä kuten lentoon lähtökiitotie. Melkein päälle meinasin ajella ohi ajaessa, kun asfaltin reunassa piti niitten tepastella ja harjoitella lentoon lähtöä.


Ei ole kuitenkaan aina elämä helppoa kellään, jos ei linnunpoikasillakaan lentoa opetellessa. On tässä tämäkin Emäntä eilen harjoitellut kuntoilua niin, että mennyt alikunnosta rutkasti ylikuntoon. Mutta toisaalta, missäs sitä mukamas on niin sanottu, että elämän helppoa kuulus olla. Jospa sitten Likkojen Lenkillä olis kunto kohillaan. En ole kylläkään tosiaan lupautunut kuin 2 km:n lenkille. Ja osallistuminenhan se tässä jutussa tärkein on ja taas se FIILIS. Sitä olla pitää.

Tällä viikolla minua on huvittanut erityisesti joka tuutista tuleva huvittava tosiasioiden kiertäminen: Puhuminen"Aikuisista naisista"kun tarkoitetaan ns.kypsempää tai vanhempaa naista, oletan. Minä olen mieluummin ihan ylpeästi Vanhempi nainen kuin Aikuinen nainen. Aikuinen olen ollut jo montakymmentä vuotta.           
terv. "Ylpeästi Vanhempi naishenkilö"