Voihan Elämän Kevät, että on ihanaa, kun saa aamulla nukkua. Ja bonusta on vielä, jos sattuu olemaan vielä suht' kivuton aamu, siis ettei jotain paikkaa särje. Ja vaikka särkisikin, niin kyllä se siitä parin kahvikupin ja lempinojatuolin jälkeen antautuu.
Repukka katteli aamulla (=11.30) minua sillä silmällä, että nyt pitäs jotain tapahtua, siis että eikö jo mennä ? Se kun on AINA VALMIS menemään. Ja minä kysyin siltä, että josko kaupungille ? No siitäkös se innostui. Otti luunsa ja hyppäsi autoon. Mutta autoon menoon kesti kyllä sen mielestä hermostuttava aika, kun emäntä ei löytänyt mitään päälle pantavaa. Suurin piirtein kaikki vaatteet vedettiin hyllystä alas (taas kerran) ja mikään ei sopinut toistensa kanssa. Hyvä, ettei lopahtanut koko kaupungille meno.
Kaupungilla huomasin peilissä niin kulahtaneet housut Emännällä, että oli pakko ostaa uudet housut jalkaan heti samantein eka kaupasta. Sama tilanne oli linttas-kenkieni kanssa, mutta koitin lintata niillä kävellen edes jalat tyylikkäästi ulospäin eikä sisäänpäin. Jospa kukaan ei silloin huomaisi niitä. Oikeastaan ihan koko emäntä olisi pitänyt laitattaa uusiksi. Tehdä jonkinlainen päivitys.
Se on kamalaa, kun häviää tatsi pukeutumiseen. Itku siinä meinaa päästä naiselta kuin naiselta, saati sitten Isännältä, joka Onneksi ei ollut näkemässä. Parempi sittenkin pysyä mailla.
Mutta Ihan kiva tuo kaupungin keskusta, saa kaiken tarvittavan yhdellä käynnillä. Jopa uudet mieleisemmät sangat vanhoihin laseihin !! Hiukan oli katukuva tällä kertaa jotenkin väsynyt, johtuiko lie rakennustöistä vai mistä lie, vai painostavasta ilmasta.
Kotia sitten Repukan kanssa köröteltiin vanhalla notkealla citikalla Repukan kurkkiessa kaula pitkällään maailman menoa. Ja kotona on taas hyvä olla: väsyneenä mutta onnellisena.
 |
| Lomalla alkaa luovuus kukkimaan Heinäkuu |
