Likkojen Lenkillä

Näissä maisemissa käyskenneltiin "Sisko"-Likkojen Lenkki. Päästiin aika hyville tuntimäärille vähäisillä kilometrimäärillä. Olisiko ollut lie 2 km/2 tuntia. Aateltiin, että ei se matka tapa vaan vauhti. Ja otettiin lunkisti. Lenkille oli varustauduttu hyvin, selässä oli reppuistuin, repussa juomapullo, energiapatukka, kampa, kamera, puhelin, sateenvarjo ja kaikkea mitä nainen nyt vain voi 2 kilometrillä tarvita.

Eipä meinannut silmiään uskoa, kuinka kaunis ja viihtyisä paikka tuo Lutakko kerrostaloineen on. Kerrostalot on viihtyisien puistikoiden väleihin sijoitettu ja viereen tehty jopa uimaranta. Sekä vieressä myös satama ja Paviljonki sekä elämää pursuava silta ja hienot maisemat. Siis aivan IHANA paikka. Ei ihme, että siinä sitten pääsi välillä unohtumaan päivän teema.

Ja taas pääsi ote herpaantumaan, kun piti kameraa kaivaa mielenkiintoisten kohteiden ilmaannuttua näköpiiriin kesken hyvään vauhtiin päässeen askelluksen.

Tässä kurvissa muistettiin taas pääasia. Ja osattiin kääntyä vasemmalle. Ihailtiin taas uusia ja vanhoja rakennuksia sijoiteltuna rintarinnan. Siinä suoralla hiukan omaatuntoa kirpaisi kun huomasin, että meidät ohitti pari äitiä lastenrattaineen ja toinen talutti parin vuoden ikäsiä lapsiaan ja he OHITTIVAT meidät.

Tiivistettiin tahtia kun nähtiin, että kilometrin kohdalla oli tankkauspiste, jossa oli tarjolla purtavaa ja erilaisia mainos-vichyjä.

Siinä olikin ihana penkillä istuskella eväitä syöden ja jutustella kahden kesken muiden samanmoisten nautiskelijoiden seassa ja ihailla allaolevassa kuvassa olevaa aalto-peltoa.

Siinä sitä sitten suunniteltiin ja haaveiltiin vanhuutta, että missähän sitä olisi kiva asustella vanhana, jos sinne asti päästään.

Seuraavaksi käännyttiinkin jo takaisin rantareitille kohti lähtöpaikkaa ja samalla huomattiin, että 8 km:n lenkkeilijät saapuivat maaliin jo sillalla. Parempi ottaa nyt loppukiri, ovat pian ennen meitä maalissa ja olivatkin.

Jukka -poikakin sai vielä laulaa poutasään aikana ilman suosiessa meitä. Ensimmäiset vesitipat tippuivat autolle palatessa. Musiikillinen anti (Armeijan pojat että Jukka-poika) pääsi meiltä kyllä menemään melkein ohi kiinnostavampien aihealueiden ohi, kuten ruokailu, kahvittelu, höpöttely ja erilaisten kojujen tutkiminen yms.

Mutta tällä kertaa oli seurustelu tärkeämmällä sijalla. Musiikkiahan on maailma täynnä mutta Likkojen Lenkki on vain kerran vuodessa.