maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kituviikot


Mutta on se toisaalta hyvä, kun on tämmöinen....sanoisinko työilma, kestää nämä kituviikot paremmin. Loma siintää mielessä jo niin, ettei meinaa työtuolillaan malttaa enää istua ja tuijottaa samaa ruutua. Nyt tarvitaan jo kipeästi lomaa ja uudet tuulet sekä jutunjuuret.

Isäntäkin eilen ehdotteli eka kerran tänä kesänä varovasti vaunumatkailua, se kun kokemuksesta tietää, ettei emäntää saa stressata liioilla suunnitelmilla, vaan se pitää yllättää ja antaa elää vapaasta
tahdostaan. Siis ehdotteli vain, muttei onneksi kertonut reittiä.

Kesälomaa odotellessa

Isännän saavuttua kotiin maailmalta, lämmitin valmiiksi paistettuja Kuusamon muikkuja pannulla. Ihanaa...tuumattiin, mutta samantein todettiin, että kylläpä maistuivatkin....terveellisiltä, ihan Omega 3:lta.
Ei paljoakaan muikuilta.

Kävinpä tuossa äsken pankissa, apteekissa ja kirjastossa samalla istunnolla. Enkä kokenut yhtään mitään. Muuta kun että päänsärky paheni. Helppoa kun heinänteko, mutta niin tylsää asioida koneen kanssa.
Mutta on sitä Suomen maassa jo syntynyt näköjään luontoa kaipaava sukupolvikin, kun juuri uutisissa mainittiin, että nuorisoa on hakeutunut unelmiansa elämyskesälomalle lammaspaimeneksi ja maksaneetkin siitä jopa.  HYVÄ NUORISO !
Meidän Repekin sopisi kyllä siihen hommaan tosi hyvin, sen verran on geeneissä tuota vartiointi- sekä laumankokoamis-viettiä.