Chandelier Herätkää !!

Kävi niin, että Isännän kanssa vaivuttiin viikon jäljiltä kooman kaltaiseen tilaan. Totaalinen väsy iski, eikä meinattu millään herätä edes Voicea katsomaan.
Isäntä vaan lauleskeli herätessään alkaneen nuhan kourissa " Nenä kun vuotaa yllä pään, voit olla varma että peiton alle jään...."

Aattelin, että Nyt kyllä tarvitaan kunnon herätystä viikon puurtamisen jälkeen. Ja löysinkin oivan herättimen. Ja kas, tulihan se herätys, kun pistin tuutin täydeltä allaolevaa musaa. IHANAA !!!
Niin ja olen kuullut jostain, että samalla musiikilla häviää huushollista kaikki pölyt ja kaikki muukin sinne kuulumaton. 

Lauantai-TV

Kävin tänään sovittelemassa (taas) silmälaseja. Se on kovaa hommaa se. Haluan nimittäin nyt semmoiset klassiset. En mitään muotijuttuja. Mutta niiden löytäminen ei ole helppoa. Koitin ja sovitin ja kävin välillä muualla pyörimässä ja palasin taas takaisin. Kysyin myyjältä, että koska se heittää minut ulos. Miesmyyjä sanoi vain rauhallisesti, että "klo 16". Vilkaisin kelloa ja se oli klo 14.
Isäntäkin tuli makutuomariksi ja täytyy myöntää, että sillä on kyllä silmää. Paitsi, että ihastui semmoisiin ns. klassisiin laseihin, joissa oli semmoiset ulokkeet silmänurkissa ylöspäin sivuille hiukan kuin siivekkeet. Minulle kylläkin niistä tuli mieleen se semmoinen joku englantilainen sketsisarja, jossa mies on pukeutunut naiseksi, ja sillä on lasit päässä ja niistä silmälasista roikkuu muistaakseni koristeelliset silmälasien pidikkeet. Mikään pelle en kyllä halua olla.
Mutta tuntuma tuli asiaan ja tiedän nyt mitä haluan...jatkan kierrosta edelleen.

Kotiin tullessa olin NIIN väsynyt ja jotenkin apeakin, mutta illan piristys oli, mikäs muukaan kuin ohjelma "Sohvaperunat". Se on NIIN IHANA ohjelma kuten myös "Pitäisikö olla huolissaan"-ohjelma. Niitä ohjelmia kun katson, tuntuu kuin kaikki padot aukeaisi. Nauran välillä niin että silmistä vesi tirisee Isännän ihmetellessä vieressä. Ei välttämättä ne jutut pelkästään naurata vaan ne ihmisten reaktiot ja joku semmoinen... toisaalta tavanomaisuus, kuten vaikka niitten papparoitten kommentit tai niitten kahden blondin ajatukset yms.
Aivan ihania ovat kaikki. Hurraa, tavallisen tallaajat ja arkielämä. Voi vaan sitä miesparkaa siinä keittiön pöydän ääressä, kun sen vaimo kaiken kansan kuullen luettelee sille sen kaikki elämän tekemättömät työt. Seköhän syynä lienee istua keittiön pöydän vieressä puutuoleilla katsomassa viikonloppuna TV:tä, luulisi sohvalla olevan mukavampi.


Bumptsipumia katsellessani huomasin toisaalta semmoisen jutun, että nyt olen siirtynyt seuraavaan ikävaiheeseen Isännän tulkitessa, että nyt olen mukamas tullut vanhaksi. Nimittäin sitä ohjelmaa en kestänyt ollenkaan. Asiaa ei yhtään auttanut. vaikka olivat kantaneet ohjelmaan vanhempien katsojien mieliksi huojuvat ikäleidit: Katri Helenan ja Paula Koivuniemen. Varovasti piti heidänkin jo silmin nähden tehdä äkkinäiset liikkeet ettei vaan ala pyörryttää.... Joo, ei ollut enää minun juttu se. En kestä enää sitä tekotouhotusta, enkä vallaankaan joka ohjelmassa olevaa Roope Salmista.
                           

Kärsivällisyys koetuksella

Kuka käski tulla joskus aikanaan asumaan tänne lumirajan taa !! Viime viikonloppuna käytiin Tampereella ja lumeton alkoi jo tuossa Korpilahden kohdalla. Kyllä kirpaisi. Taitaa olla alkanut tämä ilmastonmuutos, kun aikanaan tuo lumiraja kulki vasta Oriveden kohdalla.

Ei tällä jämälumella ja jäällä ole mitään virkaa muuta kun pelkkää haittaa elämässä. Koko ajan ja koko talven on saanut varoa, ettei vaan liukastu. Isännän kanssa jo tuumattiin, että nyt saisi kyllä jo riittää, Kiitos !! Isäntäkin tainnut muutaman akan ottaa näillä liukkailla emännän pysytellessä sisätiloissa ja uskaltautuen ainoastaan Icebugit jalassa ulos.
Olisi jo aika päästä ulkotöihin, niin jäisi sitten enemmän aikaa varsinaisille kauniille kesäpäiville muuhun mukavaan. Voisi aloitella jo vaikka talon kunnostustöitä yms. kesän alta pois.

Mutta ei saa valittaa, ollaanhan me kerta maailman viidenneksi onnellisin kansa ja kiitollisuus se on onnellisuuden perusta. Tiedä vaikka oltaisiinkin onnellisin kansa, jos kesä alkaisikin ensi viikonloppuna kuten allakassa luvataan. Mutta katotaan vaan, lupaavat vaan... odotellaan nyt vielä kunnon pääsiäisräntäsadetta, koska uusi lumihan se on vanhan surma........... sanotaan. 
                                                              >>>>>   Karvalakki silmieni tiellä
                          

Vaatimaton kansa

Ajatella, Suomi on valittu taas maailman onnellisuusraportissa tällä kertaa sijalle 5.

Siis aatelkaa, täällä murheellisten laulujen maassa: siitä voin vain päätellä, että onni on pieniä asioita.
Aika huimaa, vaikka ei sitä kenenkään naamasta 5.s sijan mukaista ilmettä täällä Pohjolassa paljoakaan päällepäin näy, ainakaan varmaan ulkomaalaisen silmään. Mutta voipi olla hyvinkin, että juuri se on eräs asia, mikä on niin ihana meillä täällä Suomessa, kun ei ole pakko esittää. Jos ei naurata, niin sitten ei naurata.

Mietin tässä, että mitkä asiat ihan tavallisena päivänäkin voivat tuntua onnen murusilta. Onnellinenhan on silloin kun ei ole onneton. Parhaiten sen huomaa juuri silloin, kun olo on onneton, että olinpas äsken onnellinen.

Tavallisena päivänä voi tuntea onnen häivähdyksiä vaikkapa heti silmät avattua todeta, ettei särje päätä tai lonkkaa ja seuraavaksi aamukahvi lempituolissa katsellen aamu-TV:tä, ja jännittää, että onkohan sillä 3:s kanavan tytöllä TAAS se jättimuki kourassa (joka aamuinen jännitysmomentti), kun se haastattelee ihmisiä siinä sohvalla. Muki kun näyttää olevan liimautunut tytön käsiin.

Seuraava onnen hetki voi olla autolla ajo töihin ja huudattaa radiota täysillä ja antaa ajatuksen lentää. Töissäkin voi jopa hetkellisiä onnen tunteita kokea, kun työt luistaa ja vallankin jos ei kolota mistään eikä kukaan narise tai jahnaa. Ja ai että, kun on kiva taas ajella kotia kohti hienoissa maisemissa ja huudattaa taas sitä radiota.

Ja klo 17 uutiset + kahvi Repe jaloissa, se se vasta lystiä on ja ottaa vaikka pystytorkut siinä samalla ennen Isännän saapumista. Ja kiva on kun Isäntäkin saapuu kotiin istumaan viereiseen tuoliin kertomaan päivän kuulumisia, vaikkakin nukahtaa kesken kertomisen.....

Jos tavallinen arki on tämmöistä, niin mitäpä se suomalaisten juhla sitten onkaan. 

                                          >>>  Onnellinen mies

Lauantain tunnelmapala

Maanantain mietteitä

                          

Jahas, se on TAAS maanantai-ilta. Alueuutiset katsottu, jossa kerrottiin mm. huoli nykynuorista, kun alkaa ryhti mennä ja alkaa muotoutua pikku hiljaa kyssäniskaisten rotu. Jos se onkin niin, että ollaan taas puuhun palaamassa. Mennään pikkuhiljaa istumasentoon kerien ja kohta noustaan takaisin puuhun eikä tarvita kuin laveri ja läppäri.

 

Kevään tultua armoton aurinko paistelee paljastaen KAIKKI kamaluudet, pölyt, rypyt, kulumat...siis ihan kaiken. Rakennusmessujen jälkeen vallankin koti näyttää eka kerran vanhalta.
Miten voi "uusi" (25 v) koti näyttääkin hiukan uuvahtaneelta. Meidän kodin voisi nyt ilmoittaa ohjelmaan "Vanhaa ja vieläkin vanhempaa.."

Eipä auttanut kuin kaivaa luuttu esiin ja alkaa kuuraamaan ja samalla pyykkikone käymään. Mutta sitten meni hermot: Kenen on vastuu kun kaikki välineet hajoaa alle vuodessa, entinen pyykinkuivausteline kesti varmaan 15 vuotta ja tämä nykyinen vuoden.


(Vasemmalla lattialuutun varsi, josta irtoaa päällinen kuin kuori makkarasta ja alla 1-2 v. vanha pyykkiteline, joka on kuoriutunut kohta kokonaan. Entinen sentään kesti 15 vuotta ainakin).

Pakko alkaa tositoimiin ja tehdä kait pientä  pintaremonttiakin ettei rapistuminen leviä liian laajalle. Isännälle ilmoitin, että keittiön pyökkikaappeihin vaihdetaan nyt uudet helat eikä enää puisia, ne kun imevät kaikki rasvat ja öljyt, vaan jotkut semmoiset messinkiset. Silläpä selviää jo melkein keittiön ilmeen piristämisestä. Muutaman muun kohdan talossa saa uusittua tapetilla ja ai että, katon maalaus valkoiseksi muuttaisi jo koko huushollin ilmettä. Mutta se onkin jo isompi urakka se. Vähän kerrassaan...hyvä siitä tulee. Jännä juttu kun rakentaessa joku esim. tiilikaton ikä (vaikka n.30 v) tuntui todella pitkältä ajalta ja nyt se tuntuu yhdeltä hujaukselta.  Niinpä niin..

Semmosta se on elämä............. Mutta nyt syömään: nälkä se on laihduttajan pahin vihollinen !

Eilen tuli muuten hellyttävä ja surullinenkin ohjelma norpista, ihastuttavia otuksia ovat:
                                                                  >>>>>       Jäätä rakastavat

Rakentajamessut

Päivän saalis

Huomattiin Isännän kanssa, että nythän on rakennusmessut Jyväskylässä.

Ja aattelin lähteä mukaan ajatuksella, että siellä saapi samalla päivän liikunta-annoksen ja ruokakin siellä yleensä on maittavaa sekä kahvi. .





Unohtamatta tietenkään näytteilleasettajien tarjolla olevia kippoja, jotka pursuilevat erilaisia suklaakonvehteja houkuttimina. Ne kannustavat kiertämään ihan kaikki hallit läpi.

No tällä kertaa huomasimme jo lähdössä iän karttuneen, koska olimme siellä jo melkein ovien avautuessa, kun aikaisemmin tuppasi käymään aina niin, että kun perille pääsimme, lähestyi jo sulkemisaika. Niin se ikä vaan vaikuttaa jostain kumman syystä, aamuheräämiset aikaistuu.
Kumma juttu !? Mitähän tarvetta varten tämä ominaisuus on luotu ?!?

Sitten kun pääsimme Jyväsrantaan, EI MISTÄÄN löytynyt parkkipaikkaa, entisillä laaneilla oli rakennustyöt menossa, "Uusia asuntoja upealla näköalalla" (harmi vaan taakse jäänneille asukeille, joille mainostettu aikanaan tuolla samalla mainoslauseella).

Pyörimme muiden autojen kanssa Lutakkoa ympäri etsien, jos jostain sattuisi se yksi paikka löytymään, mutta sitten yht'äkkiä hoksasimme, että eipä tuo keskusta kaukana ole, vain yhden putken päässä. Kiva kävellä kauniilla ilmalla putkea pitkin..... Löydettiin muuten Jyväskylästä uusi nähtävyys samalla, nimittäin Veturitallit, jotka ovat pimennossa kerrostalojen välissä.

Tunnit kuluivat talsiessa halleista toiseen, mitään entisestä poikkeavaa ei ollut... siis minulle, hiukan olin melkein pettynyt. Isännälle riitti kyllä kiinnostuksen kohteita. Se kun on kaikesta kiinnostunut.

Sitten innoissani pysähdyin huomatessani ihastuttavia tapettirullia, jotka näyttivät täyttävän kauan etsimäni tarpeen ja kysäisin kahdelta esittelijänaiselta, että olisiko heillä mahdollisesti sellaista "tarratapettia", jolla voisi piilottaa nätisti pienet ongelmakohdat.
Kumpikin tuijotti minua  H I T A A S T I  päästä varpaisiin ja vastasivat kuorossa tympeän näköisinä "NO, EI TODELLAKAAN OLE!". Olin hiukan hämmästynyt moisesta käytöksestä ja meinasin jo jatkaa  "Jaa, ihan luulin kyllä noita rullia kontaktimuovin tyyppisiksi tapeteiksi"
Isäntä tuumasi, että etkö lukenut heidän nimilapuistaan, hehän olivat sisustussuunnittelijoita !

Hiukan jäi kyllä harmittamaan, kun en jatkanut lausetta loppuun....... 

Naistenpäivänä

Ollaan Isännän kanssa eletty sillain hissukseen suurta meteliä pitämättä ja yhteisvuosia laskematta. Tänään sain kylläkin naistenpäivän kunniaksi suklaapatukan, josta yhden palan jouduin kylläkin luovuttamaan kirvellen Isännälle. Kukkia olen kieltänyt Isäntää tuomasta, se menisi jo ihan mairittelun puolelle.
Hääpäiväkin menee monesti meillä ohi, kun ei muisteta mikä päivä se olikaan, mutta sentään sen, että kesäkuussa se oli, vuodenkin joutuu joskus tarkistamaan. Joskus sitten kesän lopulla todetaan helpottuneina, että hääpäiväkin oli ja meni ja tässä vielä ollaan.

Mistä lie tämä oppi tullut, että jos liikaa elämöi, niin kaikki hyvä pian pakenee. Kaippa se on joku vanhan ajan oppi tyyliin: "Onni on melko yksinkertaista, se on hyvä terveys ja huono muisti" tai "Onni on sitä kun huomaa, ettei ole onneton" tai vaikkapa "Hyvin menee, kun ei tarkemmin aattele."

Naistenpäivän kunniaksi toivotan Onnea kaikille naisille ja muistetaan nauttia pienistäkin Onnen tunteista. Ei siihen onneen loppujen lopuksi niin isoja asioita tarvita.   

                                       >>>>>           Junat ja naiset

Venus

 

Olin vaipunut sohvan pohjalle selälleni jalat sohvan käsinojalla nurin niskoin polvista taipuneena syvään uneen, jonnekkin ihan omituiseen maailmaan.


Olo oli kuin tynnyrissä ja maailma kuin tuossa kuvassa ja tuo "tynnyrimusiikki" soi taustalla.
                                                                                >>>>>           Tynnyrissä

Kunnes soi puhelin ja kokosin itseni sohvalta.  ONNEKSI !  Paha tapa tullut noista iltaunosista. Kun aloitin uneni, TV:stä tuli Akuutti ja tuumasin vielä ennen horroksen alkua, että kauhea ohjelma katsella, en halua enempää tietää....sitten nukahdin ja herätessä oli argeologit Amerikan mantereella kaivamassa monttua jossakin preerialla tutkien innostuneena, mitä Viikingit olivatkaan parin neliömerin alueella keitelleet ja touhunneet.

Isännän jatkaessa vielä horrostaan nojatuolissa, lähdimme Repen kanssa tarkistamaan Venuksen tämän iltaisen sijainnin Läntiseltä taivaalta ja kirkashan tuo oli. Herätin Isännänkin katsomaan sitä kun ulkoa tultiin. Koko talvisydämen olen sitä tiiraillut pimeältä taivaalta Repen kanssa iltaisin. Ihmetellyt sen suurta kokoa tänä talvena.                        >>>>    Venus