Siis aatelkaa, täällä murheellisten laulujen maassa: siitä voin vain päätellä, että onni on pieniä asioita.
Aika huimaa, vaikka ei sitä kenenkään naamasta 5.s sijan mukaista ilmettä täällä Pohjolassa paljoakaan päällepäin näy, ainakaan varmaan ulkomaalaisen silmään. Mutta voipi olla hyvinkin, että juuri se on eräs asia, mikä on niin ihana meillä täällä Suomessa, kun ei ole pakko esittää. Jos ei naurata, niin sitten ei naurata.
Mietin tässä, että mitkä asiat ihan tavallisena päivänäkin voivat tuntua onnen murusilta. Onnellinenhan on silloin kun ei ole onneton. Parhaiten sen huomaa juuri silloin, kun olo on onneton, että olinpas äsken onnellinen.
Tavallisena päivänä voi tuntea onnen häivähdyksiä vaikkapa heti silmät avattua todeta, ettei särje päätä tai lonkkaa ja seuraavaksi aamukahvi lempituolissa katsellen aamu-TV:tä, ja jännittää, että onkohan sillä 3:s kanavan tytöllä TAAS se jättimuki kourassa (joka aamuinen jännitysmomentti), kun se haastattelee ihmisiä siinä sohvalla. Muki kun näyttää olevan liimautunut tytön käsiin.
Seuraava onnen hetki voi olla autolla ajo töihin ja huudattaa radiota täysillä ja antaa ajatuksen lentää. Töissäkin voi jopa hetkellisiä onnen tunteita kokea, kun työt luistaa ja vallankin jos ei kolota mistään eikä kukaan narise tai jahnaa. Ja ai että, kun on kiva taas ajella kotia kohti hienoissa maisemissa ja huudattaa taas sitä radiota.
Ja klo 17 uutiset + kahvi Repe jaloissa, se se vasta lystiä on ja ottaa vaikka pystytorkut siinä samalla ennen Isännän saapumista. Ja kiva on kun Isäntäkin saapuu kotiin istumaan viereiseen tuoliin kertomaan päivän kuulumisia, vaikkakin nukahtaa kesken kertomisen.....
Jos tavallinen arki on tämmöistä, niin mitäpä se suomalaisten juhla sitten onkaan.
>>> Onnellinen mies
