Jahas, se on TAAS maanantai-ilta. Alueuutiset katsottu, jossa kerrottiin mm. huoli nykynuorista, kun alkaa ryhti mennä ja alkaa muotoutua pikku hiljaa kyssäniskaisten rotu. Jos se onkin niin, että ollaan taas puuhun palaamassa. Mennään pikkuhiljaa istumasentoon kerien ja kohta noustaan takaisin puuhun eikä tarvita kuin laveri ja läppäri.
Kevään tultua armoton aurinko paistelee paljastaen KAIKKI kamaluudet, pölyt, rypyt, kulumat...siis ihan kaiken. Rakennusmessujen jälkeen vallankin koti näyttää eka kerran vanhalta.
Miten voi "uusi" (25 v) koti näyttääkin hiukan uuvahtaneelta. Meidän kodin voisi nyt ilmoittaa ohjelmaan "Vanhaa ja vieläkin vanhempaa.."
Eipä auttanut kuin kaivaa luuttu esiin ja alkaa kuuraamaan ja samalla pyykkikone käymään. Mutta sitten meni hermot: Kenen on vastuu kun kaikki välineet hajoaa alle vuodessa, entinen pyykinkuivausteline kesti varmaan 15 vuotta ja tämä nykyinen vuoden.
(Vasemmalla lattialuutun varsi, josta irtoaa päällinen kuin kuori makkarasta ja alla 1-2 v. vanha pyykkiteline, joka on kuoriutunut kohta kokonaan. Entinen sentään kesti 15 vuotta ainakin).
Pakko alkaa tositoimiin ja tehdä kait pientä pintaremonttiakin ettei rapistuminen leviä liian laajalle. Isännälle ilmoitin, että keittiön pyökkikaappeihin vaihdetaan nyt uudet helat eikä enää puisia, ne kun imevät kaikki rasvat ja öljyt, vaan jotkut semmoiset messinkiset. Silläpä selviää jo melkein keittiön ilmeen piristämisestä. Muutaman muun kohdan talossa saa uusittua tapetilla ja ai että, katon maalaus valkoiseksi muuttaisi jo koko huushollin ilmettä. Mutta se onkin jo isompi urakka se. Vähän kerrassaan...hyvä siitä tulee. Jännä juttu kun rakentaessa joku esim. tiilikaton ikä (vaikka n.30 v) tuntui todella pitkältä ajalta ja nyt se tuntuu yhdeltä hujaukselta. Niinpä niin..
Semmosta se on elämä............. Mutta nyt syömään: nälkä se on laihduttajan pahin vihollinen !
Eilen tuli muuten hellyttävä ja surullinenkin ohjelma norpista, ihastuttavia otuksia ovat:
>>>>> Jäätä rakastavat
