Suncoversit

Se on Vappu nyt.               >>>Ei meinaa saapua hän = kesä
Räpellystä sitä on tänäänkin riittänyt. Erinäisiä asioita hoideltu erinäisistä kaupoista. Lidlistä tiettyä kahvia ja Motonetista Isännälle monokkelit eli luupit, jne.......
(Räpellyshän tarkoitti sitä turhanpäiväisen tuntuista varsinaiseen toimintaan tähtäävää toimintaa)

Vappupäikkärit vedetty ja Isännällehän pätee niiden osalta hiukan samat lait kuin pikkulapsille:
Ei kannata antaa nukkua päiväunia liian pitkään eikä anneta nukkua milloin vain, että unta riittäisi sitten yöllä riittävästi. Itse kyllä taisin ottaa tänään liiankin pitkät päikkärit, niin sitten oli niin raskas olo.... Kampesin itseni vaivalloisesti ylös ja totesin isännälle, että "pitäis taas alkaa laihduttamaan, kun on se elämä paljon raskaampaa painavampana". No, onneksi pitäisi olla kesä tulossa, niin pystyy paremmin kiertämään jääkaapin ja alkaa nämä ulkohommat.

Kesää kohti aattelin hiukan etsiä kesävarusteita. Sieltä Motonetistä löysin yllättäen juuri sopivat "Suncoversit". Ovat sellaiset varsinaisten lasien päälle laitettavat aurinkolasit. Ennestäänhän minulla on kyllä jo sellaiset (3 kpl), monta vuotta sitten ostetut, jotka peittävät puoli naamaa. Sitten ostin tässä muutama viikko sitten uudet sievemmät, mutta harmikseni ne eivät mahtuneetkaan kuin yksien lasien päälle. No, tänään tosiaan Motonetistä löytyi sellaiset fiksummat, jotka mahtuu kaikkien lasien päälle. Siitäkös ilahduin. Maksoivat vain 22 euroa. 

Isäntä ihmetteli, että tarviiko nainen noin monet lasit, että millaisen telineen hän minulle väsäisi niitä varten. Kerroin, että "kyllä nainen tarvitsee lasit joka lähtöön, kuvassa yhdet oikeat varsinaiset aurinkolasit ja ne 3 toisten lasien päälle laitettavaa mallia, ja vasemmalla fototrooppiset sekä kamalat cuzzit ja myös yhdet hyvät lukulasit ja myös yhdet ilman mitään vahvuuksia siis ikkunalasit. Ja mistään en raaski luopua. Ja kaikki vanhatkin on säästössä.
Isäntä kyllä esitti, että josko jo jostain luopuisin, mutta vedin tämän "kaiutinkortin" esiin, että olisiko hän valmis luopumaan monestako kaiuttimestaan ?!?!? Ja nämä lasithan vie huomattavasti vähemmän tilaa huushollissa.

Olen aina ollut jostain syystä kenkä- ja silmälasihullu. Eilen kolasin kaappeja ja löysin komeron perältä joskus muistaakseni Jämsän Pajalan Kengästä ostetut "monot". Ihastuin niihin aikanaan jostain syystä, mutta eihän niitä vielä silloin kehdannutkaan pitää, mutta NYT ne näytti ihan ajanmukaisilta. Valkoiset monot,  jossa on kullanvärinen kirjain kyljessä. Ja aivan ihanat jalassa. Luulen, että niiden kanssa voi käydä taas niin kuin "entisten" kenkien kerran Ruotsissa. Olin pitänyt eräät minulle ihanat kengät jo melko lintaksi asti, ja muu väki odotti vaan, että luopuisin niistä lopulta jo yleisen edun ja myötähäpeän nimissä suosiolla. No, niille kävi sitten loppujen lopuksi toisten riemuksi köpösesti yhdellä parkkipaikalla, kun astuin niillä harhaan eräällä parkkipaikalla hämärissä, niin heitettiin siellä Ruotsin matkalla eräällä parkkipaikalla sitten toisten riemuksi ja minun mieliharmikseni minun ihanat kenkäni lopulta roskalavalle...    

Räpellystä

Juututtiin saunan jälkeen katsomaan Sohvaperuna-maratonia. Viidennen jakson jälkeen päätettiin kuitenkin Repen kanssa siirtyä väliaikaisesti tänne koneelle Repen maatessa nyt kirjoituspöydän alla  pää varpaitteni päällä.

Ei hätää, Sohvaperunoita taitaa riittää koko yöksi. On se vaan ihan kumma juttu, että on joskus ihan viihdyttävää katsoa ihmisiä, kun ne katsoo TV:tä. Jotenkin niin arkisen ihanaa. Sitähän se elämä suurimmaksi osaksi on.....siis arkisen ihanaa. Ihania ne pari blondiakin, jotka ihmettelee ihmisiä, jotka ei koskaan tajua mitään. Ja se ihana vaari, joka torkkui ohjelman ajan siellä senioritalon sohvalla ja heräsi ohjelman lopussa toteamaan toisten kanssa, että olipa hyvä ohjelma jne...

Niin ja räpellystä, sitä riittää ja sitä se elämä enimmäkseen on. Ennen saunaa tehtiin Repen kanssa saunalenkki. Ja taivaalta alkoi sataa taas lunta ja alkoi tuulla. Luulisi, että lenkillelähtö olisi helppo juttu, mutta ennenkuin sinne päästiin: oli toppahousut hukassa, jo talvivarastossa, kaulaliina samoin, pipoakin tarvittiin, missä sukat, entä tuulta pitävä takki. Mistään ei löytynyt kakkapusseja, sitten kun löytyi, se ei suostunut aukeamaan kummastakaan päästä. Ja parempi saada se auki jo sisällä, koska se vasta hävettävää touhua on räpeltää sitä tienposkessa 10 minuuttia saadakseen pussin auki, että saa korjattua fiksusti jätökset jonkun portinpielestä. Ennenkuin päästiin sinne lenkille, piti vielä hakea avaimet taskuun, laittaa sauna päälle, ottaa täysi roskapussi mukaan, kaiken maailman alkuvalmistelut ennen kuin oltiin edes pihalla. Hermot siinä meinaa mennä...tulis nyt jo se kesä, jäisi nämä alkuvalmistelut edes vähemmälle.

Ja, jahka tässä aurinko alkaa lämmittämään, niin pääsee taas tuonne kuistille keinumaan, MUTTA ennenkö sinne saakka päästään, pitää putsata koko kuisti siitepölystä, nostella kuistinlattian puuritilät ja lakaista pölyt ja purut ritilöitten alta ja päältä. Hakata keinun ja tuolinpääliset pölystä ja tänä kesänä peräti maalatakkin verannankaiteet, talonseiniä ja kattoa ei uskalla edes kurkistaa, saati sitten varaston tai vintin ovea avata.

Taidanpa aluksi lämpöisten tultua avata sittenkin vain kuistin oven ja istua Isännän ja koiran kanssa olohuoneen lempituoleissa ja antaa raikkaan kesäisen tuulen heiluttaa kuistinoven verhoa, ja vielä niin ettei näy sisälle se siivoamaton kuisti...kuka tätä jatkuvaa ees'taas räpellystä kestää, syksy se on kuitenkin taas kohta.
Sitä alkaa jo näin monen vuosikymmenen jälkeen aatteleen välillä, ettei aina jaksa nähdä vaivaa lyhyen vähälumisen kesän takia.

Vaan kannattaa siirtyä suoraan siihen olennaiseen osioon ilman räpellystä. 

Karhunpalvelus

On se kyllä kumma, reilu viikko lomaa takana ja JO toisena työpäivänä ihan kuitti. Vaikkei takapuoltaan paljoa ole penkistä nostanut. Ei tätä jaksa ymmärtää ?!? Ja maailmanmeno sen kuin kiihtyy, kun jotain helpotusta keksitään, niin johan heti kohta keksitty 100 uutta vempainta ja sovellusta tilalle. Ja onko kaikkien pakko tietää kaikesta kaikki ja hukuttaa ihmiset tietotulvalla..... Minkälaisia robotteja ihmisistä lopulta tulee.... no siis ROBOTTEJAN meistä lopulta.

Loman jälkeen pääkoppa tyhjenneenä ja tunnusluvut unohtaneena, tulee väkisin paljon mieleen kaikenlaista...ainakin aluksi kunnes ei taas mitään....



Kuten mm. se, että me ihmiset vielä ihan itse viemme itsemme koko ajan kiireisempään elämään. Passaamme ja palvelemme muita joka narahduksesta, ja kaikki pitää tapahtua viiveettä, MIKSI ! Sillähän me opetamme vain ihmiset vielä vaativimmiksi. Kyllä ihmisen pitää oppia odottamaan vuoroaan. Karhunpalveluksia vaan teemme itsellemme....ja seuraaville sukupolville.

Hyvää vastapainoa tälle päättömälle maailmanmenolle on mm. tuo Huutokauppakamari menneisyydestä (vaikkakaan tähdet siinä eivät ole ihan TOP10-sarjassa meikätytön listalla) mutta henki ohjelmassa hyvä kiireisen työpäivän jälkeen. Ohjelma tuottaa katsojalle turvallisen olon toistamalla samat repliikit kerrasta toiseen, kuten "Sulla on varmaan tavaroille joku hinta jne..." Tuttua ja turvallista väsyneelle mielelle. Ja ihmisten lupsakka nauru puujalkavitseille laskee verenpaineen hyviin lukemiin päivän päätteeksi. Samoin kuin päähenkilöitten maalainen lupakka hitaanoloinen maalaiselämä......
Ja superhyvä mielenrauhaa lisäävä ohjelma on myös jo Paljon mainostani Sohvaperunat

                                 
                             >>>>>   Nykyajan tehdastyöläiset

Firman pojat

Ja niin se saa loma ihmisen villiintymään viikossa, kun pitää ihan kaksi kertaa viikon aikana käydä tansseissa ja vielä samassa paikassa. Mutta pakkohan se oli mennä katsomaan tätä paljon mainostettua firmansa "keulakuvaa" eli Pekkaniskan pojat -orkesteria.

Ja kyllähän oli orkesteri vetänyt tanssipaikan niin täyteen, että ilma oli hiestä sakeana.
Kiva oli kuunnella orkesterin viihdyttävää soittoa ja niin oli hauska orkesterikin, kun taitavat olla kaikki syntyneet valmiiksi suu hymyssä.    (allaoleva kuva on netistä otettu, ei siis perjantain tansseista)

Isäntä jo niin innostui, että ehdotti, josko pitäis tanssikengät ostaa. Me kun oltiin ihan vanhanaikaisia: käsilaukku ei nimittäin kuulu ainakaan asiaan ollenkaan nykyään, pitää olla semmoinen pikku "neulatyynyn" näköinen pussukka käsivarressa, pilkkuhame tai muu tyllihame on IN, parasta kun oikein leuhahtelee pyöriessä ympärillä ilmavasti, housupukuisena saan varman tuomion. Ja kengät pitää olla semmoiset lättänälenkkarien näköiset luistavat jalkineet. Bling-blingiä niissä saa mielellään olla. Ihan tuli mieleen vanhan ajan elokuvat naisten asuista.

Mutta minä palautin Isännän maan pinnalle ja muistutin, että ensi viikolla töihin, kyllä siinä taas moiset hömpötykset unohtuu............ (huom. kuva on otettu netistä Äkäshotellista viime keväältä)

Tee se itse - mies

I H A N A A, kun on lomaviikko. Ja jos ihan suoraan sanon, niin ei ole kyllä vielä yhtään tullut ikävä edes työkavereitakaan.
Tehty tässä kaikkea sellaista ns. normaalia elämää, jota vietetään silloin kun ei olla töissä. Isäntä ihmetteli loman alussa ääneen ainoita postilaatikossa lojuvia kirjeitä (mainoksia kun ei tule ja muita ei ole tilattu). Niin....siellä postilaatikossa kun on nykyään esim. tämmöistä postia: Tee se itse palotarkastus !!! Ja Isäntähän teki työtä käskettyä, tutki öljykattilat, tulipesät ja rastitti monivalintatehtävät yms. Laskua ei onneksi ole vielä kuulunut.

Ja voitteko kuvitella, sitten seuraavaksi sille tuli "Tee se itse terveystarkastus". Siinä piti aluksi rastita kohdat kysymykseen "Oletko terve ?": vastausvaihtoehtoina:  Olen En tiedä
En ole
Ja uskokaa vaan, kaikki tämä on totta.  .

No, kun nämä Tee se Itse -alkutarkastukset oli tehty, päästiin loman víettoon. Alettiin siis tansseilla, josta jo aiemmin kerroin. Nähty myös tärkeitä ihmisiä. Muisteltu menneitä.
Saanut myös Isännän pienen uhkailun, kiristyksen mutta lahjonnan ainoastaan tehotessa hiukan tekemään taloon pientä pintaremonttiakin.

Elämän menoa ihmetelty, TV:tä on tuijotettu joinain iltoina myöhempään kuin työviikolla ja ihmetystä on kyllä herättänyt moni asia, kuten sekin, että "Miten ihmeessä suomalaiset Au Pairitkin ovat menneet mokaamaan suomalaisten maineen:  Eihän niille kukaan lapsiaan uskalla jättää"!!! 
ja hiukan olen kyllä ihmetellyt sitä meidän uutta tangokuningatartakin siinä Iholla -sarjassa, ei tunnu oikein kuningatar ainekselta ja ihan turhaan sitä vanhahkoa prinssiään anelee siihen kameran eteen näytille, antaisi olla piilossa vaan. Niin, aika montaa muutakin asiaa tässä alkuviikosta ihmetelty. Alan siis tipahtaa kärryiltä. Kauas on todellisuus kaikonnut nykyihmisiltä.


Jonkinlaista selviytymisleiriä tässä aletaan jo kaipaamaan pakollisena koulutuksena suomalaisille. Partioleirille kohta kaikki laitettava ja sähköttömälle mökille. Aitojen asioiden äärelle......tai sitten ihan kunnon töihin.

>>Vasten auringon siltaa

                                        Huom! Kuvassa oleva auringonsilta on kylläkin jäässä.

Pitkäperjantai

Vietelty tässä pääsiäistä ilman paineita, tällä kertaa ei edes Noita-akka ole roikkunut katosta (kun en löytänyt sitä, lensi varmaan viime Pääsiäisenä jonnekkin). Isäntä kyllä on kaivannut rairuohoa, mutten sitä tällä kertaa laittanut, kun se kuitenkin rehottaa yleensä vasta pääsiäisen jälkeen. Aikanaan kun meillä oli kissa, niin kissa meni aina sen päälle makaamaan, joka ikinen Pääsiäinen ja sitten se oli lytyssä koko vihreys. Ainut, mihin tällä kertaa satsasin, oli (Huom!OLI) pääsiäis-suklaamunat.

Tällä kertaa päätettiin käydä Pitkänperjantain Tansseissa. Menoinfosta huomasin Charles Plogmanin orkestereineen tanssittavan kansaa lähistöllä. Ja kiva ideahan tuo oli, mennä siis tansseihin. Musiikki oli oikein hyvää, ja ilmapiiri tunnelmallista. Tanssiväki tanssi koko illan ahkerasti ja monella oli päällään ihastuttavat tanssiasut. Aika kului ihastellessa uusia tanssityylejä ja iloisia ihmisiä. Isännälle ilmoitin, että minäkin haluan opetella mm.hitaan valssin väliaskeleella, se näytti niin kauniilta katsella. Paljon vaihtelevammalta kuin vanha tyyli. Tanssittiinhan siellä Isännän kanssakin muutamia kappaleita, mutta kun kengät ei luistaneet, niin otti lonkkaan ja humppaa pyöriessä pyörrytti. Ehkä on tainnut kulua liikaa aikaa viime kerrasta.

                                                     

Hiljaisen viikon runo

                                         Häikäisten kevät tulevi, muttei lämpöä suopi,
                                         vanhuus.... se sitä vastoin väijyen nurkan takaa hiljaa hiipi,
                                         kunnes eräänä aamuna huomaat, että se yllättää:
                                         kohmeessa on polvi ja pää.
                                               

Suuria tunteita

Kuutamolla

Tuijotettiin tuossa Repen kanssa sumein silmin myöhäisillan TV:tä.
Kunnes kuulimme poliitikon lauseen:  "Ei ehdottomasti, mutta lähtökohtaisesti Kyllä".
Siinä kohtaa katsoimme pitkään toisiamme, Emäntä ja koira:

Muutaman vastaavanlaisen lauseen kun opettelisi, niin sillä pääsisi kyllä p i t k ä l l e  asiassa kuin asiassa.

Repe merkkasi Emännän virkoavan tuolistaan ja kuuli poliitikon sanan KYLLÄ, niin sehän tarkoitti, että lähdetäänpä iltakymmenen kuutamolle.



Sinne me sukelsimme tuuleen laskemaan, kuinka monessa talossa oli jo pimeät ikkunat. Tuulenpuhuri heilutteli Repen korvia ja kuu möllötti valaisten taivaalla nopeasti etenevät valkoiset pilvet. Vain koiranomistaja voi kokea kaiken tämän. Kokea kaikki ilmat, kuten myös ns. koiranilmat, joissa niissäkin on oma viehätyksensä.

Kunhan vaan päästään tästä pääsiäisen tienoosta taas yli, niin taas helpottaa. Nyt kun ei kuki kuin ruusufinnit ja on pölyistä, rujoa, ryppyistä ja likaista. Mutta kun tulee hiukan vihreää, valokin muuttuu lämpöisemmäksi ja paikat puhdistuu. Sitä ootellessa.....

                                        >>>>               Tuuli

Uutisia

Tahtoo parempia uutisia !!


Olemme jo Repen kanssa täysin kyllästyneet esim. siihen Trump-sketsihahmoon, jota näytetään joka ainoa ilta. Sarjaa voisi alkaa näyttämään vaikka vain kerran viikossa. Juonesta pääsee kyllä hyvin kiinni sittenkin. Samoin kaduilla yhtä aikaa huutaviin miehiin maailman toiselta laidalta olemme myös kyllästyneet, Repekin juuri äsken höristi korviaan iltapäiväuniltaan ja katsoi emäntäänsä pitkään semmoisen pätkän TAAS ilmestyessä ruutuun: Että ihmisetkö muka koiria viisaampia?

Ja turhaan sitä Brexitiäkään meille koko ajan hoetaan ja näytetään. Sehän on jossakin maailman laidalla. Ketä kiinnostaa. Eihän Eurooppalaisten kartallakaan tunneta edes Suomea, pätkäisty koko kartta siitä kohtaa poikki, missä Ahvenanmaa alkaa, mitä mekään koko ajan niitä palvotaan. Täysin yksipuolista touhua. Nautitaan me vaan olostamme täällä Skandinaaviassa.

Etsin netistä äsken positiviisia uutisia tai hyvän mielen uutisia, mutta ne olivat loppuneet vuoteen 2015 ?!?!?  

Tässä yksi positiivinen, olkoonpa vaikka Uutisten loppukevennys, sekin kylläkin Uudesta Seelannista saakka piti hakea:  >>>     Uutisia Uudesta Seelannista