Eläköön

Tullessani kotiin, vastassa oli koira ja Isännän auto pihassa, mutta Isäntää ei missään. Aikani huhuillessani huomasin sen uurastavan ulkona lapion kanssa kaivaen saunapilareitten vierushiekkaa. Aattelin, että nyt on oltavakin ihan hissukseen, tai muuten joutuu pian hanslankariksi. Ja minulla oli suunnitelmissa ihan muuta.

Aloin keittelemään kahvia näyttäen Repelle sormella, että "Nyt ihan HYS !" ja siinä katellessamme Repukan kanssa TV:tä aattelin, että ei sitä kyllä millään uskoisi.... että ainoastaan yksi tunti voi

muuttaa niin paljon yhden ihmisen elämää, siis minun.
Ja vallankin kun sitä aikaa siirretään taaksepäin. Lienee illanvirkun ihannesiirto.

Tuntuu kuin koko elämä olisi muuttunut. Koko viikko on kulkenut paljon joukeammin. Oikeastaan tuntuu, ettei ole edes sama ihminen enää....on kuin uudestisyntynyt.
Aamullakin herää notkeana ilman kolotuksia ja olo tuntuu jotenkin freesimmältä. Perin omituista.

Onneksi ovat ne meidän Suomen mepitkin väsähtäneet. Josko rohkenisivat näyttää maailmalle, ettei me olla mitään laumasieluja, vaan voidaan elää jossain asiassa omapäisestikin, vaikka tulla sitten tunnin muuta maailmaa perässä. Täytyykö sitä koko elämä yhden kellon perässä juosta.

Erilaisuudesta puheen ollen, totesihan se meidän Finlandian ranskaksi laulava mieskin aamu-TV:ssä, että meillä suomalaisilla on eräs vahvuus, josta voi olla tosi ylpeä: nimittäin vaikeneminen, hiljaisuus....sopivassa paikassa. Se on kuulkaa valttia neuvotteluissakin tiukan paikan tullen.
Oikein varsinainen sanoisinko "painava sana".

Eläköön erilaisuus ja itsepäinen Suomi !             >>> Eläköön !