Mutta olen kyllä muistanut nyt viime aikoina ylistää Isäntää, kun se on jaksanut niin auliisti iltaisin tuota muuria lämmittää Emännän iloksi.
Äskenkin käytyäni Repen kanssa iltalenkillä, ajttelin siellä hyisessä pohjatuulessa, että kyllä tämän kestää, kun kohta pääsee taas lämpöiseen sisälle. Vaikka toisaalta, kun oppii pukeutumaan taas noihin Pohjan keleihin, niin joku kammotus niissäkin kiehtoo kummallisesti, omituisia me suomalaiset. Nykyään haaveilen mm. kuinka sitten joskus lähdetään junalla Lappiin vetäen perässä semmoisia pikkumatkalaukkuja ja yövytään lasikodassa ihaillen revontulia.
MUTTA ei missään nimessä jäähotellissa. Hyi olkoon, sen todisti jo eilinen Maria & Mindy jäähotellissa -jakso. Aatelkaa, siellä ei saa käyttää edes pinkkiä huulipunaa yöllä nukkuessaan.
Ei vaines, oikeesti en kestä ajatusta jään sisällä nukkumisesta. Ilman huulipunaa kyllä kestän.>>Blondit jäähotellissa
Niin, palataanpa asiaan, nuorempana monesti kyllä aliarvioin tuota meidän kivikasaa, että mitä sillä oikein tehdään, ja esitin mm. jopa, että jos käännettäisiin se toiseen suuntaan. Iän ja kokemuksen pikku hiljaa karttuessa olen alkanut ymmärtää Isännän kauhistuneet ilmeet esittäessäni moisia ideoita.
Ja koviakin tuo muuri on saanut kokea historiansa aikana, jopa maanjärjestyksen.Isäntä lähti vuonna 2007 kauas maailmalle työreissuun ja tietysti juuri silloin tuli tänne Päijänteelle, mikäpäs muu kuin maanjärjestys. Istuin olohuoneessa TV:tä katsellen ja yht'äkkiä luulin, että suihkukone menee talon yli piippuja viistäen. Samassa alkoi takka pitää matalaa kuminaa ja minä vedin jo siinä vaiheessa päätä sisäänpäin, kun alkoi ihan pelottaa, että mitä on tapahtumassa. Sitten se ääni loppui ja juoksin ulos kuistille, jossa naapuri kurkki myös ovestaan ulos ja tuumattiin yhdessä, että juna taisi mennä, vaikkei ole junarataakaan. Mutta seuraavan päivän lehdessä oli oikein kartan kanssa kuva, kuinka järistys oli kulkenut Päijännettä pitkin Oravasaaresta tänne saarelle. Säilytin jutun visusti Isännälle todistusaineistoksi, koska eihän se muuten olisi uskonut, että täällä on oikein takkakin kumissut peruskallion täristessä sen alla.
Tapahtumasta päätin tallettaa Iltalehden jutun odottelemaan Isännän kotiinpaluuta,
(Silloin kun ei tainnut vielä olla nettiä tällä viissiin kuin nyt, siis aika ennen Googlea ). kun eihän se muuten olisi moista tapahtumaa uskonut.
Isännän tullessa matkoilta kotiin, kerroin kuinka kotona on koettu sillä aikaa mm.maanjärjestys.
Siihen se tuumasi, että "Niin varmaan", mutta minäpä kaivoin lehtileikkeet esiin ja levitin ne keittiön pöydälle karttojen kanssa ja näytin "mistä se tuli ja minne se meni"
Niin ja sen Isännän samaisen reissun aikaan, kuukahti myös meidän iso hieno kiinanruusu, ja vielä heti seuraavana päivänä, kun Isäntä lähti reissuun. Otti nokkiinsa. Isäntä kun meillä hoitaa kukkien valohoidon, kääntää aina sälekaihtimet niin päin, että kasvit saavat valoa.
