Mersun Ystävät

Meillä on Isännän kanssa semmoinen yhteinen vika, että kun ei millään luovuttaisi vanhoista vehkeistä. Isäntä on säilönyt rakasta Mersuaan pihan perällä jo niin kauan, että jäljellä ei ole kohta kuin se paljon ylistystä saanut moottori ja lehtikasa Mersun katolla. Mutta ei hätää, huomenna tulee toinen mersumies, joka vie Mersun jonnekkin uusiokäyttöön, niin saamme Isännän kanssa paremman mielen, kun saamme rakkaan retkiautomme luovuttaa aidolle Mersun Ystävälle.

Säälittää kyllä jo kovasti tuo Isäntä, huominen ei tule olemaan sille helppo. Tiedän kokemuksesta, kun minäkin jouduin tässä viikolla luopumaan rakkaasta Citikastani, joka oli kuin naisen unelma, lämpisikin talvella työmatkalla jo

Siellä sitä oli tunnelmaa, invertterit ja kaikki.

tuossa alamäessä. Eihän nämä nykyajan autot lämpene koko matkalla. Ja ai että, miten kiva sillä oli päästellä hiekkateitä, ei tärissyt, meni kuin vene aalloilla lipuen.

Samana hurjana päivänä kun Citikka lähti, heitin kaapista samaan hengenvetoon muutaman kymmenen vuoden vanhan rakkaan punaisen paljon nähneen takkini pois, kun siitä oli särkynyt vetoketju, enkä enää jaksanut kolmatta kertaa sitä vaihtaa. Mutta tänään jo salaa isännältä kävin kurkkaamassa vai'vihkaa roskista, mutta onneksi sieltä ei voinut enää takaisin sitä ottaa, olin heittänyt päälle jo Mersun vanhan maton.


Hajuista puheenollen. Niin se näkyy olevan elämässä, että sitä saa, mitä tilaa. Olen aina silloin tällöin puhunut, että tykkään NIIN KOVASTI hyasintin hajusta. Että mistähän semmoista hajuvettä löytäisin. No, nyt kävi sitten niin, että kun menin valittamaan lääkärille kipeää korvaani. Niin se määräsi nenäsumutetta, joka haisee ihan Hyasintille. Ja se ei tosiaankaan olekaan ihan niin kivaa haistella sitä koko ajan ja vallankin kun se hyasintti on NENÄSSÄ.

Ja ostin sitten myös meidän pikku Leijonalle oveen kyltin , MUTTA ei Repe käskemällä nauranut.