Mutta kesääkin on vielä jäljellä ja syysihmisen (huom.minä) paras aika alkaa nyt. Hm ! Ja loppuu yleensä lokakuun viimeisellä viikolla kauhun sekaisin tuntein, että nytkö sitten kaikki paikat jäätyy.... MUTTA onneksi sen kauhun tunteen viikossa jo selättää seuraava paniikki joulun lähestymisestä. Niin että ei ole yksitoikkoista Pohjolan eläjän elämä tää. Aina on uusi vuodenaika kääntymässä, kun vanhaan tottuu.
Isäntä tuumasi aamusella, että kaippa sitä on pakko lähteä pyöräilemään kun emäntä valittaa, että ei tunnistaisi pimeässä Isännän jalkoja. Mutta lepopäivän ratoksi kuunneltujen netistä löytyneiden konserttien jälkeen päädyttiinkin ratkaisuun, joka löytyi peräliiteristä. Ja raahattiin (isäntä vaan alussa meinasi vedättää ja kannatti minulla painavampaa päätä
...tietenkin) suvussa jo pitempään kiertänyt arvokapine: kuntopyörä, joka ei enää komeudellaan kiiltele. Mutta varsin arvokas vehje pitämään lihaskuntoa yllä nyt näin syksyn ja talven lähestyttyä.
Keksin, että jospa siihen tulisikin kuin huomaamattaan kiivettyä, kun asetettaisiinkin se tällä kertaa vastoin kaikkia sisustuksellisia sääntöjä olohuoneen parhaimmalle partiopaikalle: katselusuunta suoraan TV:tä kohti.
JOS tämä konsti ei nyt auta, niin ei sitten mikään.... kokeillaanpa nyt tätä, tuleeko kilometrejä.
Ja aluksi vaikka seuraavanlaista pyöräilymusiikkia, niin ei ihan läkähdy:
Kuntopyörämusiikkia
