Matkakuumetta

Nyt on emäntä Somepaitsiossa, kun teki kännykkä temput. Ei toimi......eikä edes akku irtoa. Aika PAHA...ainakin aluksi. Vaikka kolmantena päivänä tuntuu jo vapauttavalta ja aikaa jää paljon enemmän muuhun kuin kännykän tarkkailuun. Olisi varmaan aika terveellistä, kun kaikki kännyt kerättäisiin ja ne pitäisi jättääkin kesälomilla pomoille ja opettajille pantiksi, joka toimisi kuin lomaltapaluuraha.

Siis eipä nyt ole tuoreita kuvia, eikä WhatsAppin tarkkailua, että olenko enää olemassa, MUTTA onpa minulla vielä tallella netti ja Telegram, joka toimii tietokoneellakin. Hieno keksintö sekin.

Isäntä osti hääpäivälahjaksi itselleen uuden ehomman kännykän ja minä saan kuulemma sen vanhan, vaikka ei sekään kovin vanha ole. Mutta kelpaa mulle. Siis se kännykkä 

Eikö sana kuulu: mars matkaan!

Ja lupasi laittaa siihen viimeiset viritykset. Niin että kohta taas tulee kuvattua matkalla eteen tulevia kohteita.


Matkasta puheen ollen; lykättiin Isännän kanssa juuri vaunu katoksesta pihalle. Ja Repe makasi narussa onnellisena koko illan vaunun oven edessä luullen olevansa jo matkalla. Siinäpä se hiuksen hieno ero koiran ja ihmisen älykkyydellä. Nyt se makaa matkasta väsyneenä tuolla pöydän alla jaloissa onnellisena ja muistelee vaunumatkaa.