Muistelinkin tuossa juuri Isännälle, että muistatkos kun parikymmentä vuotta sitten lähettiin kesälomareissulle Tanskaan ja olimme silloinkin mukamas kehityksen huipulla. Autossa oli vaihdekepin takana "musta laatikko" liekkö joku NMT-puhelin ja olihan se huippua semmoisen kanssa lähteä maailmalle.
Mutta asiaan.... nyt on siis palauttu ajassa taaksepäin ja Isäntä edelleen miettii tuolla olohuoneessa kiivaasti kouluja käyneenä, kuinka tuolla korealaisella lähetetään uusi viesti. Hevillä se ei luovuta, sen tiedän vuosikymmenten kokemuksella.
Se on huomenna sitten loman paras päivä: kaikki edessä ja kesää jäljellä. Kesää jäljellä
Tämän viikon (nimeltään Kituviikko) on ollutkin jo jokseenkin vuodesta väsynyt ja kaiken yhteiskunnan eteen uhrannut olotila. Jokos teille kerroin kuinka yhtenä yönä kävi, kun otin allergialääkkeen illalla aamun sijaan. Ilmeisesti sen voimin olin nukkunut tavallista sikeämpään, kun heräsin yöllä minulle ihan oudosta nukkuma-asennosta, olin nimittäin nukkunut selälläni ja minulla kun on polvet hiukan yliojentuvat ja lonksuvat, niin olivat sitten valahtaneet nurin niskoin väärinpäin ja suorastaan valuneet pehmeän patjan uumeniin ja kun yritin niitä nostaa ylös koukkuun, niin ei mitään tapahtunut, muuta kuin ikävää kipua.
Mietin siinä sitten, että raaskisiko Isäntää herättää, ja sanoa sille, että "Hei, viittisikkö nostaa mun polvet", hassuksihan se olisi luullut tai aatellut että taas se näkee unta ja kääntänyt vaan selkänsä. Aikani siinä ihmeteltyä, hiissasin itseni kyljelleni ja sain kuin sainkin polvet hitaasti kääntymään oikeaan kulmaan. Tuumasin vaan, että onneksi ei ollut äkkilähtö mihinkään.
Alla kesäinen kuva. Siinä Repen kanssa on juuri pelastettu heinien ja rikkaruohojen seasta anopilta saadut vuohenkilvet.
