Kuivaharjoittelua

Tässä on ruovittu vielä lähtökuopissa. Kanootti katolla Isäntä innoissaan ostamansa muovikassin kokoisen purjeensa kanssa. Tuumattu, että pärjätäänkö siellä Pohjanmaan suunnassa yksinistuttavalla kanootilla vai pitääkö ottaa kaksinistuttava varulta auton katolle matkaan, kun sääennuste näytti, että nyt tuleekin koko heinäkuun vesilasti sielläpäin kerralla. Samallahan sitä menisi sitten Ruotsiin ihan ilmatteeksi, vaikka se ei nyt tällä kertaa olekaan tarkoitus.

Isäntä ehdotteli Tangomarkkinoitakin tuolla matkailulehteä selatessaan. Mutta jos sekin on vaikka alavalla maalla....
Voihan sitä vaikka mennäkin markkinoille sekaan, jos vielä mahtuu, istuskella vaikka vaunun seinustalla ja katsella tangokansaa ja kuulostella säveliä ja fiilistellä atmosfääriä.

Tietotekniset välineetkin on saatu nyt myös kuntoon. Emännälle uusi känny ja läppäriin Telegrammit sun muut. Että pitäisi niiltä osin pärjätä kuvansiirrot yms. Tutkittu äänikirja-tarjontaa netistä mutta tulinkin siihen tulokseen, että luettuna saan suuremman nautinnon kuin kuultuna. Jotenkin meikätytön mielikuvitus pelaa sillain paremmin. Käsityökin on jo matkassa, SE iän ikuinen oranninvärinen jo menneen sukupolven aloittama pitsiverho. Saa nähdä kuinka pitkä siitä tulee ja montako kertaa joudun sitä aina purkamaan kun aina virkkaan väärin, kun malli aina unohtuu seuraavaan reissuun mennessä. Mutta se kuuluu vaunumatkan perinteeseen kantaa sitä mukana yhdessä yläkaapissa.

Joko kohta mentäis !

Eli kyllä näillä eväillä pärjäisi jo pitempikestoisellekin matkalle. Mutta pääasia, että ei tule tunnetta, että ajankulu matkalla loppuisi. Ja riittää kun tietää, että tekemiset on matkassa. Ei niitä silloin välttämättä tarvi, MUTTA jos jäisivät kotiin, niin kyllä muuten kaivattaisiin.

Niin ja kohta tässä voi todeta, että tärkeäähän ei ole matka, vaan sen antaumuksellinen suunnittelu ja mielikuvaharjoittelu.

Ehkäpä sitten huomenna.......suunta kohti Tuuria.