Ajelinpa kaatosateessa Muuramea kohti ja löysin itseni Halpa-Hallista. Siellä mummot soljuivat rauhalliseen tahtiin kärryjensä kanssa ja taustalla soi rentouttavaa musiikkia. Ihan kuin olisi astunut johonkin auvolaan. Tunnelmasta typertyneenä päätin mennä ensin pullakahville siistiin perällä sijaitsevaan ravintolaan ja sen jälkeen raullisena ja tyynenä keräsin kärryn täyteen makkaroita ja muuta juhannusruokaa. Päätinkin jatkossa mennä ruokaostoksille pahimpina ruuhkapäivinä sinne. Säästyy hieltä ja hermot lepää.
No, tarvitaan näköjään Juhannus, eikä mennyt kuin 26 vuotta, että sain ideoitua pikkukuistinkin samantein mieleisekseni. Joka kesän olen istunut siellä ja miettinyt ja tuumannut, kun olen tuntenut sen olevan tunnelmaltaan talon paras palkongi. Siellä on NIIN ihana istua. Ilmansuunta oikea, ja siihen kuuluu elämisen ääniä ja siinä on vaan sitä JOTAIN.
Repekin röhnötti nyt mahallaan lattialla perin tyytyväisenä kun oli saatu stailattua tila ja onnesta pontevana lähti haukkumaan ohi menevän koiran. Eikä ymmärtänyt tohkeissaan edes puhetta, kun koitin huutaa sille, että "etkö nyt tajua, että sehän on sun heilas" ....
