tiistai 22. joulukuuta 2015

Poikia jännittää


Kaksi yötä jouluun ja Isäntä alkaa käydä kovin hiljaiseksi. Kyselin tuossa aamukahvia ryystäessäni, että "Mites se Isäntä nyt on niin mietteliäs".

Totesi siihen, että "Kyllä se pistää mietteliääksi, kun ei yhtään tiedä, osaako se pukki meille ja saakohan sitä yhtään lahjoja. Luntakaan kun ei ole satanut, niin onkohan se osannut varautua kesäkeleihin, kun oli postipojankin laittanut jo asialle etukäteen tuomaan yhden paketin. Kyllä huolestuttaa nyt."
No, ei ihme sitten, että vetää hiljaiseksi.

Repekin intoutui puhumaan postipojan tullessa ovelle. Ja kyllä oli asiaa postipojalle, jotain outoa kieltä oli ja pitkä puhe, sanaakaan en saanut selvää, mutta meinasi välillä ihan kurkkukin kuivaa sillä, siis Repellä. Harvasanaisia nää meidän miehet, puhuvat vain tarvittaessa. Mutta sitten tarvittaessa sitä puhetta kyllä tulee ja silloin pitää kyllä muistaa olla tarkasti kuulolla.

Joululista on nyt puolessa välissä. Isäntä saa selvän nautinnon, kun saa laittaa ruksin listasta jo suoritettujen tehtävien kohdalle. (Huvinsa kullakin, ja kullakin kannustimensa).
Jossain vaiheessa otin jo listan pois kun aloin heltyä, mutta sitten Isäntä huuteli keittiöstä, että "MISSÄS se lista nyt on, siitä tulee kuulemma niin tekemisen meininki ja näkee työn tuloksen, kun saa ruksata jo suoritettuja tehtäviä. Eipä muuta kun lista uudelleen seinälle,  kun se näin toimii ja kun  on kerta toiminut jo montakymmentä vuotta.

Ilta-Uutisissa mainittiin, että tänään oli vuoden lyhyin päivä. Isäntä totesi: että "Ilmankos sitä oli  tänään niin pahuksen kiire noitten töitten kanssa"