Ja kokonainen kansa kulki kaupan käytäviä pitkin peräkanaa kuin hidastetussa filmissä päät kumarassa muistilaput kourassa, sitä tarkasti lukien, pääsääntöisesti pariskuntien naispuolinen henkilö muistilappu kourassa edellä suun koko ajan käydessä ja perässä seurasi kärryjen kanssa miespuolinen tapaus voipuneena antautuen selvästikkin osaansa tietäen jo entuudestaan, että ilman tätä marketin ruokapuolen kärsimysnäytelmää, ei joulupöytää ole eikä tule.
Me päätimme Isännän kanssa kulkea tällä kertaa piristävästi vastavirtaan.
Samat vuorosanat, kuin melkein jostain joulunäytelmästä kaikuivat käytävillä: MISSÄ kummassa ne sekahedelmät tänä vuonna lienee, että Tuoppi-kaljauute. Missä lie kirsikat joulukakkuun, entä se rosolli..............saati sitten luumusose.
Oivasti oli kauppias osannut kyllä piilottaa monta hittituotetta, laittanut joko NIIN näkyvälle paikalle, ettei sitä siitä millään voinut älytä tai sitten johonkin ison hallin viimeiseen nurkkaan, että siinä samalla saattoi tulla monenlaista heräteostosta kaiken sen muun lisäksi. Ja tietenkin istui toimistossaan katonrajassa hihitellen, kuinka tällä kertaa kansa käyttäytyisi. Ja tulisiko monta herätetettä.
Saisivat oven suussa jakaa sellaisia karttoja tai kuulokkeita, jossa olisi vilkkuvaloin ja numeroin tai peräti suusanallisin ohjein monin kielin kerrottuna "Mistä löydät suorinta tietä Joulun tärkeimmät ruuat"
