Kovia ollaan Isännän kanssa valvomaan, mutta nyt on ihan aihettakin. Menee vielä aikaa, ennenkuin mittari näyttää rapiat 80 astetta. Sitten pitää vielä kuorruttaa ja jäähdyttää, ennen kuin saapi aarteen jääkaappiin heittää. Niin sitten vielä tietysti maistaa ja hapanleipää kinkkuliemessä kastaa. Namia.
Ei siis vielä mitään kiirettä unille. Jouluradio soi ja Emäntä tyytyväinen, kun kohta aletaan siirtyä niin sanotusti "Joulun Paremmalle puolelle". Lapsena kotona kuulin tuon samaisen lauseen aina jouluaattona noin klo 10 illalla ja silloin kyllä muistan kamalasti ihmetelleeni, että miten ihmeessä "paremmalle puolelle", silloinhan joulu oli lapsilla ohi, lahjat avattu ja joulupukki mennyt menojaan. Ja kokonainen vuosi seuraavaan aattoon.
Mutta niin sitä vaan merkitykset iän mukana muuttuu. Voi sitä autuuden tunnetta, kun aattoiltana löytää itsensä paperiröykkiöitten seasta suklaarasian (Huom! pienenä viimehetken vinkkinä sinne Korvatunturille) kanssa ja väki on ruokittu ja kaikilla on maha täynnä ja ihmisillä hyvä tahto.
