Oli kivaa hommaa se, MUTTA aina kun sai pakastearkkujen kannet kiinni, niin oltiin jo taas seuraavalla pysäkillä ja taas ylös ja kaapit auki. Silloin päätin, ettei ainakaan paikallisvuorojen kuskiksi... pitemmän matkan pikavuoro se pitäisi olla ja silloinkin erikseen rahastaja mukana.
No, ei tullut linja-autokuskia eikä muutakaan ammattikuskia, mutta nautin sitäkin enemmän työmatkasta ajellen omalla autolla. Vaikka kotoa lähtö olisi aamuisin kuinka tuskaista ja takkuista, niin siirtymäportaali autolla työpaikalle takaa sen, että tulee jotenkin väkisin paremmalle tuulelle siinä samalla kuunnellessa jotain pähkähullua radiokanavaa. Samalla tulee jonkinlainen itsenäinen ja vapaa olotila. Auton merkillä ei ole mitään väliä eikä auton hinnalla, kunhan on neljä pyörää ja moottori sekä ratti ja autossa mielellään lämmintä tai ainakin edes lämmin istuin. Matka töihin ajellessa hissukseen tutussa letkassa on kuin jonkinlainen siirtymäportaali toiseen maailmaan. Sama toimii kotiin päin. Matkalla tuulettuu aivot ja on valmis kohtaamaan taas tutun samoin tuulettuneen Isännän ja koiran.
Ja lohduttaudun sillä ajatuksella, että kyllä sitä on maailmassa paljon hullumpiakin harrastuksia.
