Erityisesti tänä viikonloppuna meidän piti olla todella ahkeria, mutta päivä on sujunut ihan hyvin pelkästään suunnittelulle ja haaveilulle.
Se näkyy tässä iässä jo välillä riittävän pelkkä haaveilukin, nuorena hissukseen oloa haittasi nuoruuden palo, joka sotki pahasti mielenrauhaa ja paikallaan oleskelua. Nyt on välillä NIIN IHANA vain istuskella ja haaveilla. Taitaa vaan ne joululahjat valmistua vasta seuraavalle vuodelle tai sitä seuraavalle. Ja toisaalta, ei ne kaikki tämän päivän työt oikeastaan niin tärkeitä olleetkaan kun tarkemmin aattelen. Kun ne ei kuitenkaan tekemällä lopu.
Kun ne lykkää alhaalta auki, niin siinä tulee
aivan semmoinen tunnelma, kuin istuisi puutarhassa tai aukinaisella parvekkeella, jossa linnut laulaisi ja tuulen henkäys toisi tuomen kukkien tuoksun nenään kahvia juodessa.
Ai että, olisipa sellaiset ihanat. Isäntä on kyllä oppinut ajan kanssa, ettei ihan joka ideaan tarvi heti lähteä mukaan, mutta sekin niitä omia töitä kiertääkseen, innostui asiaa tutkimaan. Ja tietysti heti oli kertomassa asian nurjat puolet, kun minä näin ainoastaan ne positiiviset puolet. No näin ollen meidän suunnitelmat säilyy aina balanssissa, kun on kerta samassa perheessä olemassa kaasu ja jarru.
No, niille ikkunalaseille nimen keksiminen keksi melkoisen ajan ja löytyihän se lopulta. Ne ovat nimeltään #kippi-ikkunat.
Antaas nyt sitten kattoa, miten keväällä käy........... jääkö pelkäksi haaveeksi.
Paljonhan sitä on jo elämässä saatu aikaiseksikin, .mutta haaveita pitää ihmisellä aina olla.
