 |
| #Savipata |
Kyseessä on nimittäin Savipata. Varovasti otin sen sieltä kaapin päältä ja ihailin, kuinka kaunis se olikaan ja sisältähän löytyi kaiken kukkuraksi käyttöohje.
Eipä muuta kun sinne vaan heitetään ainekset, kala, kana, liha, melkein mitä vaan ja pikkasen lientä tai ei sitäkään välttämättä ja Huom! ensin kylmään uuniin, ettei halkea ja lämpö päälle ja muhimaan. Ja sitten vaan samasta astiasta tarjoillaan. Jotenkin helpon oloista ruuanlaittoa. Aivan ihastuttava pata. Sopii mulle.
Niin tuli sunnuntaiateriaksi oikein lahjaksi saatua pyöröpaistia.
Isännällä on menossa kovat kaiutintestaukset. Kuunteli NIIN HIENOA sinfoniaa, ettei läppärikään sitä osannut lukea, vaan alkoi viulut pätkimään ja tuli koneelle bugi. Ja Repe siinä sitten haukkumaan, kun alkoi konsertti kuulostamaan koirien kuorolaululta.
Repen kanssa ollaan kyllä tultu viime aikoina ihan läheisriippuvaisiksi. Minun jalat ei lämpiä ilman Repen niihin nojaamista eikä Repe pysty syömään luutaan ilman minuun nojaamista. Mikä kierre. Oikeastaan mikään ei onnistu ilman toistemme seuraa. Mutta seurakoirahan se tuo Repe onkin. Eikä mikään turha koira olekaan, kun näkyi TV:ssä meidän ulkoministerilläkin olevan cavalier seuranaan, mutta Cavalierithan ne tunnetusti haistaa vastustajat.
Mutta ei himskatti, kun meinaa kulkeissa melkein karvoihin kompastua, sen verran on tuota karvaa tuossa koirassa irtoamaan ja hiukan tässä sitä luntakin jo toivoisi, niin olisi hiukan vähemmän hiekkaa ei toivotuissa paikoissa.
Ihana biisi illaksi: -> On se elämä vaan ihanaa
