Heräsin lauantai-aamuun
tosimiehekkään kuorsauksen kuuluessa selkäni takaa. Kääntyessäni katsomaan selän taakse, siellä makasikin selällään Repe seuraajakoiramme pitkin pituuttaan ja veteli hirsiä paljon kovemmalla äänellä kuin Isäntänsä. Päätin nousta kahville pois moisesta metelistä nauttimaan ihanasta lauantai-aamusta kahvin kera lempituolissani.
TV:stä tuli Ykkösaamu haastateltavana Jari Sarasvuo. On se vaan jännä tapaus. Ei voinut olla ihmettelemättä,
että mikä ihme se on, mikä hänessä jotenkin lumoaa katsojan. Aikani mietittyäni, totesin, että on sillä vaan
vekkuli hymy, ei voi olla ilostumatta, kun se leväyttää sen hymynsä....
Samassa Isäntä ja koira kömpi uutisille. Totesin, että jotain vikaa on nyt, kun TV pätkii. On tehnyt sitä jo useampana päivänä. Isäntä meinasi, että eipä sitten auta kun ottaa moottorisaha............
Kahveen jälkeen sitten savottaan.... Isäntä, Emäntä ja Repe työnjohtajaksi, ja niin kaatui muutama puu antennin tieltä ja nyt näkyy taas telkkari. Ihmemies tuo Isäntä.
Samantein savotta levisi sitten koko pihaan, kaikki moottorivehkeet oli pitkin pihaa, rakas retkiMesekin peruutettiin keskelle pihaa vielä ihailtavaksi, josko nyt olisi sen aika joutua jonnekkin muualle vaikka Kuusakoskelle, mutta se ehdotus ei mennyt läpi.
On se vaan kovin haikeata Isännän siitä luopua, kun kuulemma kone
lähtee käyntiinkin ekayrittämällä ja käynti-äänikin on NIIN IHANA. Sitä
sitten hartaana kuunneltiin. Ei sen puoleen, en minäkään "uskalla" auton
sisään astua, on sillä sen verran kivoja reissuja heitetty ennen vaunun
hankkimista. Muutaman kerran olen sinne mennyt istuskelemaan ja aina on
tullut oikein haikea mieli muistellessa. Siinä sitä oli tunnelmaa.....
Muistojen Meselle: Piste
