Kokopäivä työtä

Innostuttiin Isännän kanssa eilen lauteilla oikein kunnolla päivittelemään tätä nykyihmisten suunnatonta ihonhoitoa, että missä vaiheessa se tämmöiseksi on mennyt. Muisteltiin, että kun me oltiin nuoria, niin yleensä monessa perheessä pari kertaa viikossa saunottiin (toinen kerta oli jo luksusta), yleensä keskiviikkona ja lauantaina, vaihdettiin vaatteet ja oltiin olevinamme putipuhtaita. Jo useammin olisi tukankin pessyt, niin hilse vaan olisi olkapäille pöllynnyt. Ja iho pysyi vallan hyvänä. No niin, nyt moni aattelee, että niin varmaan sata vuotta sitten, mutta moinen oli maantapa vielä 70-80 -luvulla.

JA NYT, oikein antaumuksella kuoritaan ihosta kaikki rasva ja vielä melkein orvaskettä (vai mikä lie) myöten, hinkataan ja hangataan ja tuusataan tunti tolkulla ja mikä tässä ihmetyttää, niin se että sitten tilalle pistetään samantein jos jonkinlaista rasvaa kerroksittain. Ja sama koko kropassa, parhaimmat käy suihkussa kaksi kertaa päivässä käyttäen hienoja saippuoita ja sitten pitää tietysti koko kroppa taas heti rasvata. Herran jestas, siinähän menee koko päivä. Ja kaikki turhan takia.  Ensin rasva pois ja sitten uusi tilalle. No, kauppiaat ainakin rikastuu.

Ei sen puoleen, kyllä se tämäkin emäntä kantaa niitä turhia purkkeja kaupasta vähän väliä, Isäntä on epäillyt sen olevan naisissa piilevä geenivirhe ja leviämässä myös miehiin.

Mutta tämänkin hyllyn ainut käypä tuote on kuitenkin tuo vanhanajan Nivea (tuo sininen). Luin jostain sen olevan yhtä hyvän rasvan kuin kalleimmat huipputuotteet.

Ja myönnettävähän sitä on, että en kyllä minäkään siitä suihkusta luopuisi. Vaikka siellä kastuukin.