Jo aikaisemmin tehty päätös retkeillä Repen kanssa aina viikonloppuisin mielenkiintoisiin luontokohteisiin, sai tänään päätöksen
laskeutua alas rantaan Aallon huvilan aidan vierttä.
Rannan
haistettuaan, oli Repellä semmoinen veto päällä, että oli täysi työ
olla lentämättä nenälleen vaikeakulkuisessa maastossa.
Rantaan
päästyämme, löi Emännän jalat jo niin zetsuuria, että...mietinkin miten
sen kotiin palaavan polun saisi jotenkin muutettua alamäeksi.
MISSÄ ihmeen vaiheessa ylämäet alkoi tuntua niin kovasti ylämäiltä. En minä joskus aikanaan huomannutkaan niitä.
Repelle
ei oikeastaan rantaa ja vettä pitäisi näyttää ollenkaan, se tulee aina
hulluksi sen haistettuaan, ja saa vetojuhdan voimat. Sen mielestä kun on
kaikkein hauskin leikki, kun joku heittelee veteen kiviä.
Kyllä kannatti mennä vaan perässä sinne, minne Repen nenä näytti. Kaunista oli ja lämmintä. 10 metrin päässä oli vene, jolla Aalto on näitä vesiä seilannut. Mutta moinen pursi oli muovien alla piilossa, niin eipä saatu kuvaa tähän. Kiva olisi uimapaikka tässä, kun vain polku olisi parempi ja oikeastaan gabiinihissi kuljettamaan emännän mäen päälle. Repestäkään kun ei ollut vetämään kotia päin.
Päästiinpäs sitten lopulta mäen päälle, hikisinä mutta onnellisina. Repelle odotti lihaisat palat ja Emännälle Kismet suklaata huiman urheilusuorituksen jälkeiseen palautukseen.
