 |
| Vanhoja koneita |
Olen huomannut ilokseni, että ikähän tuokin helpotusta moneen asiaan.
On jotenkin paljon tasaisempi olo, kun ei ole koko ajan vauhti päällä. Ihan voi vain välillä rauhassa istua ja tuumata asioita. Ihaillakin näkemäänsä.
Ei tarvi märehtiä menneitä, kun ei edes muista kunnolla edellistä päivää. Ei tarvitse päteä, kuunnella vain sivusta tyynenä. Elellä vain luomuna ja aatella, että jos ei kelpaa, niin ollaan ilman taikka toisin päin: olkoot ilman.
Antaa vaan maailman mennä menojaan ja kattella sivusta ja tuumata väliin itseensä perin tyytyväisenä"että mitäs minä sanoin". Otattaa hammas kerrallaan suusta pois ja tuumata, että eipähän enää särje ja rahatkin säästyy. Mennä illalla nukkumaan väsyneenä ja tajuta vihdoin viimein, että mitkä on ne asiat, joita kannattaa tosiaan illalla miettiä. Viettää vieraitten kanssa rennosti aikaa murehtimatta, miltä se huusholli tosiaan näyttää. Seisoskella koiran kanssa tienposkessa äimänkäkenä ihan luvan kanssa ja tajuta vihdoin, että elämä on tässä eikä muualla. Ja ottaa välillä ihanat päikkärit.
