Anacondan jäljillä

Perjantaihin on päästy. Ja viikolla on ihmetelty mm. linnunpesiä ja käärmeitä. Repen kanssa nähtiin oikein aggressiivinen käärmeyksilö, joka sihisi ja lähti jopa perään luikertelemaan. Oltiin menossa ihanille kallioille istuskelemaan, mutta käännyttiinkin sitten hyvin liukkaasti takaisin, mistäs sitä tietää, millainen Anaconda siellä lymysi. Hyi olkoon, jotenkin ne saa kyllä kananlihalle. Onneksi olen ollut aina niin sokea käärmeitten suhteen, että nyt vasta ensimmäisen elävän käärmeen näin.


Ja nyt olenkin ollut näkevinäni kaikki mustat oksatkin käärmeinä.
Mutta tuoksut on nyt parhaimmillaan luonnossa, pitäisi vissiin purkittaa tuoksua talven varalle.

Eletäänpä mielenkiintoisia aikoja, kun Suomi siirtyi insinööritieteeseen. Tiedä vaikka Suomesta tulisi joku maailman mallimaa uudenlaisesta systeemistä. Vaikka voi siinä tulla pian välillä humanoidejakin ikävä. Jos totta puhutaan, niin kyllä meillä onkin kiemuroita liikaa keksittynä. Hermothan näitten sääntöjen kanssa menee ja estävät kaikenlaisen luovuuden. Ihan hullua touhua. Ehkäpä meidän onkin aika uudistua eikä harata vastaan.
Perin mielenkiintoista vanhentua. Sen aika näyttää. Tulevaisuutta ei kauheasti kannata suunnitella, ei tule siten suuria pettymyksiä vaan voipi yllättyä iloisesti.

EN kyllä tule korvien pesulle ! Tuumasi Repe puskan piilosta