maanantai 30. maaliskuuta 2015

Aamuvirkkujen ajanlasku

Nyt on siirrytty sitten taas tähän aamuvirkkujen aikaan. Kyllä tämä kellojen vekslaaminen on sitten höpöä hommaa. Kyllä suomalaiset voisivat olla sen verran itsepäisiä, että eläisivät ihan vaan omaa aikaansa, ei sitä joka asiassa tarvitsisi olla laumasielu. Voitaisiin olla vaikka ylpeänä ryhmä: "Oman Aikansa Kansalaiset".

Viikonlopun ajan totutellessa uuteen aikaan, aloitettiin lomaviikko-maanantai aamukahvilla Isännän kanssa pidetyllä aamupalaverilla, tuumattiin että onpa rämpsy keli. Että se niistä ulkohommista, ei paljon houkutellut. Ja mukamas kesäajassa. Siinä sitten siirryimme median äärelle Isännän todetessa, että " Ennen sitä halusi tietää kaiken mitä irti sai mediasta ja nykyään pitää tietää, mitä haluaa tietää mediasta" Niin se aika muuttuu.
Meilläkin päin lensi tämmöinen noita emännän lisäksi

Noitiakin kulki nurkissa sunnuntaina. Värikkäitä olivat ja pisamaisia. Kuulin, että sekin lysti olisi joittenkin mielestä kerjuuta tai jotain sinne päin ja pitäisi kuulemma lopettaa. Sehän on lasten hupia. Eri asia on, jos ovelle tulee 16-vuotias kerjäämään tai vanhemmat kuskaavat lapsiaan auton kanssa kilometrien säteellä tienaamassa itselleenkin iltanamit. Ovissa on lukot sitä varten, jos ei kestä lasten riemua. Voi sitä ilon päivää lapsilla, kun suunnittelevat ensin asunsa ja lähtevät pärekoriensa kanssa kiertämään ja ehkäpä jopa ilostuttamaan ovensa avaavia.