Kokeilinpa tänään ns. pakotetusta syystä yleisiä kulkuneuvoja. Mielenkiintoista oli kokea, mitä tuntemuksia linja-autokyyti toisi tullessaan. Monenlaisia toi: esim. kiireen tunnun käsittämättömästä syystä töissä sekä linjuriin juostessa. Melkein astmakohtauksen linja-autossa tyttöjen hajuvesistä. Pientä vaille oli etten joutunut poistumaan bussista alkumetreillä tukkatököttien ja tuoksujen takia, mutta onneksi hajunlähteet poistuivat itse autosta melko pian poikien keskustellessa bussin takaosassa sivistyneesti matikasta ja fysiikasta. Keskusta-alueella pelotti kyydissä niin, että puristin rystyset valkoisina rautatankoa, kun kuski päästi mukulakatuja talla pohjassa niin, että päänikin tuntui sisältä päin tärisevän. Mutta onneksi keskustasta päästyään taajama-alueelle kuskin ajotyyli muuttuikin hartaammaksi ja aloin nukuttelemaan, melkeinpä hetkisen nautiskelemaan kyytistä (vallankin kun ei ollut liukasta).
Kokemuksesta rikastuneena tulin
kuitenkin siihen päätelmään, että kannattaa ihan pelkästään jo siksi jaksaa vielä tienata, että voi ajella omalla "traktorilla" töihin ja kokea se huima vapaudentunne. Siinä sitä on kannustetta jo melkolailla meikätytölle tulevia työuravuosia varten odotellessa sitä karkaavaa eläkeiän päätä.
Meidän "Musta Lammas" nukkuu varpaitteni päällä tuolla pöydän alla niin että korina käy. Leikattiin sen talvitöppöset jaloista, ja siitä tuli ihan lampaan näköinen: ohuet jalat ja turpea kroppa, kun sillä on vielä
talviturkki niskassa
Nyt on pakko lopettaa tämä tarinointi, kun kone sanoo, ettei "komentosarjat vastaa kutsuihin" ja koko ajan taas tilttaa. Tätä Emäntää kun ei ole kyllä luotu "hitaille yhteyksille".
