Karvalakki silmieni tiellä

On taas se aika vuodesta, kun vilukissoja koitellaan. Sen lisäksi, että kiskotaan sängystä kesken unien, niin pitää vielä astua pakkaseen ilman pakkasrajoja. Kun tässä aamuna muutamana hinkkasin tuulilasia teräsjäästä, niin keksin lopulta hakea vanhan maton tuulilasin suojaksi. Että vasta tässä iässä senkin sitten hoksasin. Ei harmittanut ollenkaan niin paljon, kuin ehkä sitten olisi harmittanut, kun olisin sen tajunnut vasta eläkeiässä.

No, heitinpä sitten hienostelutkin lopulta nurkkaan ja karvalakki niin syvälle että olkapäät otti vastaan ja toppahousut jalkaan, niin että olo oli kuin Michelin ukolla, (tässä tapauksessa akalla). Ja sisulla puskin läpi pakkasen ja päässäni pyöri allaoleva kappale, joka ei voi paremmin kuvata tammikuisia aamuisia tunnelmiani.
Ja eihän sitä sitten lopulta voi autonrattia puristaessa muuta kuin hymyillä ja tuumata, että tämä on sitä paljon puhuttua Suomalaista Sisua.

Karvalakki silmieni tiellä  Sanat: "Minä hakkaan nyt näitä lumia, pois tästä pyyhkijän sulasta. Aion myöhästyä junasta. Minä seison nyt tässä lumessa, kengät housujen punteissa. Pitkät kalsarit jalassa. Karvalakki silmieni tiellä, jää eikä ote irtoa. Ja vaikka irtoaisikin, jäisin tätä sulkaa hakkaamaan..."