Aamulla avatessani säleverhot olikin satanut lunta ja siitäkös riemu syntyi, kun Repe sen huomasi. Se kun niin rakastaa lunta. Valkoinen väri tuntuikin pitkästä aikaa kivalta, kuten tuo kyläreissulta saamani värikäs piirustus.
Olenkin alkanut pitämään enemmän väreistä rakastamani mustan lisäksi. TV:stäkin katson mielelläni sen Oddasat saamelaisten uutislähetyksen ihan jo pelkästään niitten ihanien värien takia. Ja se kieli se vasta hauskaa on. Kuulin sitä kieltä muuten kaupoilla käydessä, liekkö tullut nuorisoa sieltä pohjoisesta Jyväskylään opiskelemaan.
Nyt on se vuodenaika, kun minua ei saisi millään täältä kotoani mihinkään. Kauppareissut ja asioinnitkin yritän kaikki yhteensovittaa niin, että saan vaan nauttia mahdollisimman paljon kotonaolosta. Että se on mukavaa. Se on halpaa huvia eikä tarvita kuin "rikas sisäinen elämä" sitä toteuttamaan. Nautittiinkin tänään lauantailehden luvusta (sekä sen Oddasatin katsomisesta) niin pitkään, että melkein oli jo taas pimeä, jolloin Isäntä totesi, että pitääkin lähteä tästä "pimeisiin hommiin" ja paineli vintille könyämään. Ja minä aloin tekemään kirsikkakakkua, josta on tullut yksi joulukakuistani. Kakun teon välissä lueskelen kirjaa nimeltään EI. Oikein hyvä kirja, mutta olisi pitänyt lukea jo ainakin 53 vuotta sitten =).
