Käsitöitä

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja huusholli näyttää jotenkin päivettyneeltä. Liekkö ikä sumentanut silmiä vai onko aika tehnyt tehtävänsä kodin pintoihin. Mietin aikani, ja päätin laittaa ikkunoihin vaaleita verhoja kirkastamaan ilmettä.

Ja niin mylläsin "perintökaapin", jossa on jo parinkin sukupolven verhoja kertyneenä. Ja ai ihastus, sieltähän löytyi vaaleita verhoja tähän(kin) villitykseen.

Keittiö sai ylleen anopin itse virkkaamat valkoiset verhot.



                                                                                          

Ja apukeittiöönkin löytyi yllättäen anopin itse painamaa kangasta.

Iän karttumisessa on näköjään sekin hyvä puoli, että kaapeista löytyy yllätyksiä, joita ei enää muistakkaan siellä olevan.

Ja ajatella, miten hienoa aikaa se on ollut, kun on itsetekemällä saanut kaikkea kivaa, mitä aikaisemmin ei vielä löytynytkään kaupoista.

Käsitöissä on sitä jotain, kuten esim. ystäväni itsekutomassaan matossa, jonka hän toi minulle kerran syntymäpäivälahjaksi. Sinne hän oli piilottanut raitoja, jotka oli leikannut minulle aikoinaan tärkeistä kankaista. Käsitöissä on menneisyys, jota voi niistä lukea. Siksi ne on arvokkaita.